Luotatko siihen että elämä kantaa?

Viime aikoina olen törmännyt erittäin moneen keskusteluun siitä, että luottaako elämään. Luottaako siihen, että kaikki menee juuri niin kuin pitääkin, vaikka ei tiedä miten asiat tulee tapahtumaan. Ikään kuin hyppäisi tuntemattomaan ja antaisi elämän kuljettaa juuri siihen suuntaan mihin se haluaa ja olla varma, että suunta on oikea. Ikään kuin Disneyn piirretyssä, missä Aladdin kysyy Jasminelta ”Luotathan?” juuri kun he ovat hypäämässä taikamaton kyytiin.

Itse olen pohtinut paljon tätä asiaa. Kuinka luottaa, kun ei tiedä tulevasta. Useat meistä ovat ahdistuneita, koska murehtivat tulevaa ja vaivun itsekin tähän samaan ansaan välillä. Onneksi muistutan silloin itseäni siitä, että kaikki ne asiat, mitä minulle on tapahtunut, on tuonut minut tähän hetkeen missä asiat ovat hyvin. Ikään kuin elämällä koko ajan olisi ollut jokin suurempi suunnitelma, minkä näkee vasta jälkeen päin. Joku on joskus sanonut, että elämää eletään päivä päivältä eteenpäin ja ymmärretään vasta taaksepäin katsoessa.

Usein silloin kun asiat eivät mene niin kuin, itse ajattelemme, luovumme luottamuksesta. Mutta jos asiat eivät mene niin kuin ajattelit, tarvitseeko sen tarkoittaa, että ne menevät väärin? Usein juuri ne hetket, kun tuntuu siltä, että kaikki on mennyt mönkään, ovat ne hetket, jotka ainakin minua on johdattanut oikeaan suuntaan. Ikään kuin elämä olisi puuttunut peliin, kun on ollut menossa väärään suuntaan.

Se, että asiat tuntuvat ikävältä ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö ne olisi hyväksi. Usein haluamme kontrolloida kaikkea mitä elämässämme tapahtuu, koska silloin ei pääse tapahtumaan mitään odottamatonta tai ikävää. Vaatii rohkeutta heittäytyä virran vietäväksi ja sitä aika harvalla on. Haluamme, että elämä etenee suunnitelmiemme mukaan, mutta aina se ei mene niin. Toisinaan ”Life happens”. Jos ei ikinä uskalla heittäytyä elämän virtaan niin kuinka sitä koskaan saa tietää kannatteleeko se? Miten saat tietää voiko siihen luottaa, jos et kokeile?

Heittäytymällä virtaan en nyt tarkoita sitä, että jäät kotisohvalle makaamaan ja kaikki tuodaan sinulle valmiina syliin. Vaan tarkoitan, että olet avoin muillekin tapahtumille, kuin niille mitä itse oli suunnitellut. Tarkoitan sitä, että luovut kontrollista. On hyvä olla jokin tavoite mitä kohti mennä, mutta luota siihen, että pääset sinne monia reittejä pitkin. Usein sellaisien, mitä emme osanneet itse edes kuvitellakaan.

Muistan joskus aijemmin toivoneeni, että saisin jonkinlaisen vahvistuksen siihen, että voin luottaa tulevaisuuteen. No eihän niitä vahvistuksia tullut silloin, vaan pystyin vain toteamaan, että kaikki meni juuri niin kuin pitikin jälkikäteen. Sillä hetkellä tajusin, että se on meidän kaikkien oma päätös, haluaako uskoa siihen, että elämä kantaa vai ei. Saamme kaikki luoda omat uskomuksemme siitä, pidämmekö tätä maailmankaikkeutta hyvänä vai huonona.

Olen itse tullut siihen päätökseen, että kun elän siitä uskomuksesta käsin, että elämä kantaa se myös alkaa kantamaan. Tämä uskomus ohjaa minua tekemään rohkeampia päätöksiä, elämään enemmän hetkessä, huolehtimaan vähemmän, kestämään vastoinkäymisiä paremmin ja elämään oman näköistä elämää. Toisin sanoen se tekee elämästäni paljon rikkaampaa. Ei sitä vahvistusta tule ulkopuolelta vaan se pitää luoda itse. Kun luotat elämään, luotat myös itseesi. Mitä enemmän tätä uskomusta harjoittelee ja mitä enemmän annat luottamuksen syventyä huomaat miten kaikki alkaa muuttua kevyeemmäksi. Suosittelen kokoeilemaan tätä ajatusleikkiä. Kuinka muuten tiedät, toimiiko se vai ei?