Intohimoja toteuttamalla luot merkityksellisen elämän

marina tunnus.jpg

Intohimo on sana, mitä en suoranaisesti liittäisi suomalaiseen kulttuuriin. Me olemme kansana enemmän ahkeria ja rehellisiä kuin intohimoisia. Intohimoisesti eläminen on kuitenkin erittäin antoisaa, joten sitä kannattaa harjoittaa. Intohimo on sitä, että teemme jotain, mitä rakastamme todella kovalla innolla. Jotain sellaista mihin voimme käyttää tunteja. Toisin sanoen intohimo on jotain, mikä tulee sydämestä. Intohimot johdattavat meidät itsemme äärelle. Ne ohjaavat meitä sen äärelle, mikä meille on tärkeää ja sitä kautta luovat meille merkityksellisen elämän. Monet eivät kuitenkaan ymmärrä intohimojen tärkeyttä ja siksi halusinkin avata sitä tässä postauksessa.


Uskon intohimojen olevan osa meidän todellista itseämme. Ikään kun intohimojen kautta tekisimme osan itsestämme näkyväksi. Silloin teemme jotain sellaista, mitä meidän kuuluu tehdä. Intohimot ja niiden kohteet heijastavat sitä, mitä oikeasti olemme. Intohimot tulevat sydämestä, joten niitä tutkimalla ja seuraamalla voi löytää itsensä luokse ja elää linjassa itsensä kanssa. Kun toteuttaa jotain intohimolla se tuntuu helpolta ja vaivattomalta. Kun elää intohimoisesti on energinen, onnellisempi ja kokee olevansa elossa. Tämän takia on todella tärkeää, että selvittää mitkä ne omat intohimot oikein ovat ja alkaa toteuttaa niitä heti.


Intohimot antavat suuntaa elämälle. Ne johdattavat meitä, mutta eri tavalla kuin tavoitteet. Tavoite on jotain, mikä on kaukana tulevaisuudessa. Yleensä jotain sellaista, mitä et voi elää juuri nyt. Kun taas intohimoja voi alkaa toteuttaa heti. Tavoitteet luomme mielessämme kun taas intohimo nousee sydämestä. Jos rakastat vaikka maalaamista voit aloittaa heti. Sinun ei tarvitse olla mestarimaalari maalataksesi intohimoisesti. Pääasia on, että selvität, mitä rakastat ja aloitat sen tekemisen. On tutkittu, että maailman menestyneimmät ihmiset tietävät mitä heidän intohimonsa ovat ja toteuttavat niitä. Intohimot ovat meidän inspiraation lähteitä. Jotain mikä sytyttää innon luoda ja tehdä. Intohimot saavat meidät liikkeelle.


Intohimoja toteuttaessa voi tuntea itsensä latautuvan. Niin sanottu flow-tila on usein seurausta siitä, että tekee jotain mistä todella pitää ja uppoutuu siihen. Ajantaju katoaa ja keksittyy ainoastaan tekemiseen, koska se vaan tuntuu niin hyvältä. Mieti jos tekisit työksesi jotain sellaista, mistä olisit intohimoisen kiinnostunut? Työpäivät tuntuisivat varmasti aivan erilaiselta ja energiaa riittäisi töiden jälkeenkin. Kun toteutat intohimojasi vastoinkäymiset eivät tunnu yhtä haastavilta. Koska silloin kun löydät intohimosi et voi olla tekemättä sitä. Vaikka kohtaisit haasteita et luovuttaisi ensimmäisen ongelman kohdalla vaan etsisit siihen ratkaisun. Koska sinulla on niin kova into asian tekemiseen et voi jättää asiaa ratkaisematta. Intohimolla tekeminen on erittäin tehokas tapa työskennellä ja se on palkitsevaa.


Intohimojen ei ainoastaan tarvitse liittyä työhön vaan intohimot voivat toteuta harrastusten parissa, ystävien kanssa ollessa tai parisuhteessa. Tärkeintä on, että löydät sen mitä rakastat tehdä. Kun toteutat, sitä mitä rakastat elät merkityksellisesti. Merkityksellisyys on tärkeää, koska silloin tunnet, että asioilla on merkitystä. Usein masentuneet ihmiset sanovat kadottaneensa elämältään merkityksen. Millään ei ole silloin mitään väliä. Kun elät merkityksellisen elämän myös huonot päivät tuntuvat kevyeemmiltä, koska vaikka on huono päivä, myös se on merkittävä. Usein onni on ihmisten elämän päämäärä, mutta onni on hetkellistä. Onni on tunne joka tulee ja menee. Merkityksellisyys taas on tunne joka kestää. Merkityksellisyys voi olla tunne siitä, että on osa jotain suurempaa tai, että tekee jotain, mikä on merkittävää. Vaikka tällöin ei kokisi onnea joka päivä on kuitenkin tunne siitä, että on oikealla polulla ja tekee oikeita asioita.


Sinä itse päätä, mikä sinulle on merkittävää ja omia intohimoja tutkimalla löydät sen, mitä sinun kuuluu tehdä. Tällä tarkoitan sitä, että intohimot ovat ikään kuin meidän kohtalo. Koska niiden toteuttaminen on niin kivaa, energisoivaa ja inspiroivaa on aivan kun meidät olisi luotu tekemään juuri niitä asioita. Ja aivan kuten me kaikki olemme yksilöitä niin samalla tavalla myös meidän intohimot ovat yksilöllisiä. Intohimot sytyttävät silmät ja luovat meihin polttavan luomisvoiman. Hyödynnä tätä voimaa ja toteuta itseäsi täydellä potentiaalillasi. Jos et itse pääse kiinni siihen, mikä sinua inspiroi voit tulla valmennukseen selvittämään intohimosi. Tai sitten alat seurata sydämesi viestejä tarkemmin. Kuuntele, mitä todella haluaisit tehdä. Mitä tekisit, vaikka siitä ei maksettaisi? Mitä tekisit jos kukaan ei ikinä saisi tietää? Mitä et voi olla tekemättä? Selvitä se ja elämäsi muuttuu toden teolla. Tulet yllättymään, mitä kaikkea voit saada aikaan intohimojesi kautta.

marina tunnus2.jpg

"Kaikki on hyvin"

marina tunnus.jpg

'Kaikki on hyvin”. Vai onko? Niin usein hymyilemme väkisin, vaikka sisällämme käymme läpi tunteiden vuoristorataa. Uskottelemme itsellemme, että on pärjättävä ja oltava vahva. On jaksettava painaa hymyssä suin, vaikka oikeasti on hukkumassa pahaan oloon. Monet ovat oppineet näyttelemään ja valehtelemaan muille niin taitavasti, että itsekin uskovat omia satujaan. Miksi aina on voitava hyvin? Eikö tunteiden koko kirjo kuulu elämään? Miksi piilottelemme sitä, että välillä voimme huonosti?


”Täytyykö aina jaksaa” on ollut teema, mitä on pohdittu paljon viime aikoina. Masennus ja uupumus ovat lisääntyneet ja se on merkki siitä, ettei kaikki ole hyvin. Törmään liian usein ihmisiin, jotka hymyilevät aina, mutta hymyn takaa paljastuukin aivan toisenlainen tarina. Uskon, että huonovointisuus koetaan nykyään heikkoutena. Sitä ei uskalleta näyttää, koska se ei ole niin sanotusti haluttu tunne. Häpeämme huonovointisuuttamme. Ehkä siksi, että sosiaalinen media ja yhteiskunta jumaloivat tietynlaista unelmaelämää. Se elämä on onnellista ja täynnä menestystä ja siitä syntyy helposti tunne, että jos ei ole onnellinen ja menestynyt on epäonnistunut. Ei ihme, ettei ikävistä tunteista haluta puhua. Ne leimaavat meidät tietynlaiseksi, epäonnistuneiksi.


Minusta epämiellyttävät tunteet kuuluvat elämään ja ovat osa meidän kehitystämme ihmisenä. Olen onnellinen siitä, että nykyään on kansainvälisiä mielenterveyspäiviä ja esimerkiksi uupumuksesta ja masennuksesta uskalletaan puhua avoimemmin. Tämä lisää tietoisuutta näiden asioiden ympärillä ja ihmiset, jotka näistä kärsivät saavat helpommin apua ja tuntevat etteivät ole yksin. Niin usein jäämme yksin kotiin potemaan huonoa oloa ja se jos jokin lisää tuskaa. Emme uskalla puhua ongelmistamme, koska silloin meidät leimataan heikommiksi tai uskomme, että meitä ei hyväksytä. Todella moneen on iskostunut uskomus siitä, ettei tunteita saa näyttää julkisesti. Esimerkiksi julkisesti itkeminen koetaan usein häpeälliseksi. Uskon, että tämä on kollektiivinen trauma, joka on jäänyt meihin sota-ajoista. Sodan aikana piti pärjätä ja kovettaa itsensä. Tunteille ei ollut tilaa. Isovanhempamme kasvoivat tässä uskossa ja ovat kasvattaneet vanhempamme tähän uskomukseen. Vanhempamme opettivat sen taas meille. Voimme itse valita haluammeko jatkaa trauman levittämistä vai muuttaa tätä käyttäytymistä. Sodasta on kuitenkin jo monta kymmentä vuotta, joten eikö olisiko jo aika tuulettaa näitä vanhoja käsityksiä.


Jokainen ihminen käy läpi vaikeuksia elämänsä aikana. Se on väistämätöntä. Se on oleellinen osa elämää ja vaikeuksien kautta kasvamme ihmisinä. Kun muistelemme elämämme vaikeimpia hetkiä voi olla yllättävää huomata, kuinka juuri ne vaikeat hetket olivatkin niitä, joista opimme kaikkein eniten. Miksi emme siis voisi puhua tunteistamme, peloistamme ja haasteistamme avoimemmin. Jos ne ovat luonnollinen osa elämää, niin mikä niissä hävettää? Jos vaikeat elämäntilanteet toimivat meille arvokkaina oppitunteina, miksi häpeäisimme niitä?


Uskon, että paljastamalla syvimmät tunteemme ja pelkomme näytämme muille ketä me todella olemme. Joudumme riisumaan maskimme ja olla autenttisesti auki muille. Voi olla, että tunteellisuus ei kuullu rooliimme, jota esitämme ja sen vuoksi emme voi näyttää, sitä miltä meistä aidosti tuntuu. Pelkäämme, että emme tule hyväksytyksi sellaisena kun olemme. Pelkäämme, että meidät hylätään tai jäämme yksin jos emme ole niinkuin kaikki muut tai mieluista seuraa. Pohjimmiltaan haluamme kaikki tulla kuulluiksi, nähdyiksi ja hyväksytyiksi. Emme halua puhua tunteistamme tai pyytää apua, koska pelkäämme, että muut näkevät ”heikkoutemme”. Pelkäämme siis, että muut näkevät todellisen itsemme.


Olen tässä vuosien varrella huomannut, että kun on avoin ja rehellinen muita kohtaan, muut vastaavat samalla tavalla takaisin. Avoimuuden ja rehellisyyden kautta parisuhteet ja ystävyydetkin syvenevät. Saman on todistanut trauma tutkija ja funktional life coaching guru Mastin Kipp. Kippin työ ja tutkimukset ovat osoittaneet, että turvalliset ja avoimet ihmissuhteet ovat ne missä parannumme kaikkein parhaiten. Kun löydämme luotettavan ystävän, terapeutin, vanhemman, vertaistukiryhmän tai vaikka psykologin kenen kanssa meillä on turvallinen olla, alamme parantua. Tutkimukset ovat osoittaneet, että itse vaikeat tapahtumat eivät ole se, joka traumatisoi meitä eniten, vaan se, miten suhtaudumme siihen, mitä tapahtui ja kuinka ”varastoimme” sen mieleemme. Kun meille tapahtuu jotain kamalaa, sulkeudumme ja usein syytämme itseämme tapahtumista. Teemme huomaamattamme vaikeasta tapahtumasta osan identiteettiämme.


Meidän ei tarvitsisi hävetä ikäviä tunteita tai tapahtumia, koska ne eivät määrittele meitä ihmisinä. Ne ovat vain asioita, joita meille joskus tapahtui. Tottakai ikävien asioiden skaala on todella laaja ja niiden seurauksena voimme voida todella huonosti, mutta sitä suuremmalla syyllä niistä olisi hyvä puhua. Traumoja on meillä kaikilla. Kukaan ei välty niiltä. Jokaisen ihmisen syntymä on meille trauma, joten kukaan ei välty niiltä. Trauman ei aina tarvitse olla dramaattinen ja iso tapahtuma. Trauma muodostuu yksinkertaisuudessaan siitä, kun jollain ihmisellä ei ole tarpeeksi henkisiä voimavaroja osatakseen suhtautua johonkin tiettyyn tapahtumaan oikealla tavalla. Esimerkiksi voi olla että, lapsi kadottaa hetkeksi vanhempansa näkökentästään ja hän vetää siitä johtopäätöksen, että hänet on hylätty. Tästä voi muodostua trauma, jonka ansiosta henkilö alkaa pelätä yksinoloa tai takertuu ihmisiin. Traumatisoitumisen aiheuttaa usein joku muu ihminen, mutta toinen turvallinen ihminen on trauman eheytymisen avain. Siksi on tärkeää, ettemme jää yksin ongelmiemme kanssa, vaan puhumme miltä meistä tuntuu.


Paranumme ikävistä tapahtumista parhaiten kun kohtaamme ne tunteet, jotka tietty tapahtuma meissä herätti ja pääsemme purkamaan ne turvallisessa ympäristössä. Ongelmat syntyvät usein siitä, kun tukahdutamme tunteemme. Emme ehkä halua kohdata tiettyjä tunteita, koska ne ovat liian kivuliaita tai sitten meillä on jokin uskomus, joka estää meitä tuntemasta tietyt tunteet. On hyvä selvittää miksi koet, että tunteita ei saa näyttää ja sitä kautta pääset eroon tästä blokista. Monet ahdistuvat, uupuvat tai masentuvat, koska heidän tunnetaakkansa ovat liian suuria kannettaviksi. Taakka voi käydä niin raskaaksi, että se lamauttaa koko kehon ja mielen. Monet uskovat, että ikävät tunteet ja tapahtumat voi vain sivuuttaa, mutta ajan myötä ne alkavat vaikuttamaan mieleen ja kehoon. Kun kohtaamme vaikeat tunteet vapaudumme niiden tuomasta taakasta ja olomme kevenee. Usein itkun jälkeen on puhdistunut olo ja on kirjaimellisesti kevyeempi olo kun on päässyt purkamaan sydäntään jollekin. Henkiset taakat voivat aiheuttaa erillaisia jännityksiä kehoon ja sairastuttaa ihmisen. Siksi on niin super tärkeää, että osaamme puhua ja olla rehellisiä. ”You got to feel it to heal it”.

 
You got to feel it, to heal it.


Kannustan siis kaikkia olemaan rehellisiä itselleen. Aina ei tarvitse olla kaikki hyvin. Kaikki tunteet ovat osa elämää, eikä niitä tarvitse hävetä. Ne ovat vain tunteita. Ikäväksi luokitellut tunteet kuuluvat elämään samalla tavalla kuin ne mukavatkin. Minusta rohkeus on sitä, että uskaltaa myöntää omat heikkoutensa. Uskalla tuntea tunteesi. Ole auki ja haavoittuvainen. Uskalla pyytää apua ja ottaa sitä vastaan. Se tekee tunne-elämästäsi super paljon rikkaampaa. Tämä saattaa olla helpommin sanottu kuin tehty, mutta kokeile. Voit varmasti paremmin. Ole avoin ja etsi ympärillesi tukeva ympäristö. Kenenkään ei tarvitse olla yksin vaikeiden asioiden kanssa, eikä aina tarvitse jaksaa. Elämä on ylä ja alamäkiä ja se on ihan ok. Aluksi tunteiden purku voi tuntua haastavalta, mutta mikään tunne ei kestä ikuisesti. Kaikki muuttuu aikanaan, joten jopa ne ikävät tunteet muuttuvat. Lopulta tulet huomaamaan, että kaikki muuttuu hyväksi.

 
marina tunnus2.jpg

Uhriudutko?

marina tunnus.jpg
 

Oletko koskaan löytänyt itseäsi tilanteesta, jossa kysyt itseltäsi: ”Miksi minulle aina käy näin?”. Oletko tuntenut, että aina sinua kohdellaan huonosti tai saat jatkuvasti lokaa niskaasi? Syytteletkö muita siitä, että elämäsi ei etene vai onko oma huono fiiliksesi muiden aikaansaamaa? Jos löydät itsesi jatkuvasti samankaltaisista tilanteista, sinun on aika pysähtyä hetkeksi ja tarkastella tilannetta uusin silmin. Olisiko aika vaihtaa näkökulmaa? Jos jokin asia ei toimi, sitä on turha toistaa. Tämä pätee myös ajatuksiin. Ei ole mitään järkeä toistaa asioita saman kaavan mukaan ja olettaa, että lopputulos olisi erilainen. Jos toimit aina samalla tavalla, kuinka voit olettaa, että lopputulos olisi erilainen? Se on hulluutta.

 
The definition of insanity is doing the same thing over and over again and expect a different result.
— Albert Einstein
 

Huomaamattamme voimme jumiutua toistamaan tiettyjä käyttäytymismalleja ja niiden seurauksena löytää itsemme yhä uudelleen samankaltaisista tilanteista. Tämä luo meille usein pettymyksiä ja riittämättömyyden tunteita. Luulemme ongelman ratkeavan vaihtamalla työpaikkaa, kumppania, asuntoa tai vaikka paikkakuntaa, mutta löydämme itsemme kuitenkin aina samasta tilanteesta. Syyttelemme usein toisia siitä, kuinka he kohtelevat meitä huonosti ja olemme vihaisia maailmalle siitä, kuinka se on niin julma. Uhrin rooli on niin helppo ottaa, mutta tuoko tämä uhriutuminen mitään helpotusta itse ongelmaan? Muuttaako se kaavaa? Ei mitenkään. Ongelma ei siis ratkea ulkoisia asioita syyttämällä, vaan muutoksen on tultava sisältäpäin. Harvoin osaamme niin sanotusti mennä itseemme ja tarkastella olisiko meillä itsellä jotain tekemistä asian kanssa. Voisimmeko itse olla syypäitä siihen, että löydämme itsemme aina samoista tilanteista?

 
dawn-dock-dusk-167095.jpg
 

Nämä kaavat tai käyttäytymismallit ovat sisäisiä, joten niitä ei ulkoiset asiat voi muuttaa. Siksi on hyvä omata sen verran nöyryyttä, että voi tarkastella itseään ja sitä kuinka itse toimii. Kuinka voisit muuttaa omaa sisäistä ”koodaustasi” niin, että asiat alkaisivat sujua paremmin? Voi olla, että on nähtävä asiat isommassa mittakaavassa, oppia arvostamaan itseään enemmän tai vaikka toimia enemmän omien arvojen mukaisesti. Muutokset voivat olla mitä tahansa, mitä sinä tarvitset juuri nyt, kunhan se lähtee sinusta itsestäsi ja toimii sinun parhaaksesi. Liian usein etsimme syitä ongelmiimme ulkopuolelta. Useimmiten vastaus löytyy kuitenkin meistä itsestämme. Harvoin osaamme nähdä isojen egojemme takaa sitä totuutta, että ehkä omassa käytöksessämme olisikin muutoksen varaa. 

 
No problem can be solved from the same level of consiusness that created it.
— Albert Einstein

 

Mitään ongelmaa ei voi ratkaista samassa tietoisuuden tilassa missä loimme sen. Meidän on siis laajennettava tietoisuttamme. Toisin sanoen meidän tulee tutkia asioita ja saada lisää tietoa itsestämme, eli tulla tietoiseksi omasta toiminnastamme. Looppaamme tuhansia ajatuksia päivittäin huomaamattamme ja nämä ajatukset luovat käyttäytymisemme. Siksi on tärkeää selvittää, mitkä ovat ne rajoittavat uskomukset, jotka blokkaavat sinun elämääsi. Jotkut tekevät tämän työn yksin itsetutkiskelun kautta ja toiset tarvitsevat siihen ulkoista apua. Tähän voi auttaa esimerkiksi hyvä ystävä, henkinen valmentaja tai vaikkapa terapeutti. Sisäisten kaavojen hahmottaminen saattaa välillä olla vaikeaa yksin. Olemme niin tottuneet näkemään itsemme tietyssä valossa, että sokaistumme sille, minkä tarvitsee muuttua. Usein jonkun muun esittämät pari täsmällistä kysymystä voi avata täysin uudenlaisen kuvan tilanteesta. Kun sisäinen maailmasi muuttuu, alat huomata, kuinka ympäristösikin muuttuu. Kun alat suhtautumaan asioihin eri tavalla, saattavat vanhat painostavat asiat tuntua kevyeemmiltä. Ei tarvitse muuttaa tai vaihtaa työpaikkaa, vaan ainoa asia, mikä tarvitsee muutosta on ajatusmaailmasi. 

 
You never change things by fighting the existing reality. To change something build a new model that makes the existing model obsolete.
— Fuller Buckminster

 

Näin ollen, kun joku valittaa asioista tai heittäytyy uhrin rooliin, haluan muistuttaa siitä, että olemme kaikki vastuussa omasta onnellisuudestamme. Olemme itse vastuussa siitä, miten annamme muiden ihmisten kohdella meitä, tai kuinka puhumme itse itsellemme. Olemme vastuussa siitä, miten suhtaudumme asiohin ja kuinka käyttäydymme muita kohtaan. Voimme itse vaikuttaa siihen jäämmekö uhreiksi vai haluammeko muuttua.

 

Kun löydät oikeat työkalut sisäiseen työhön, kaikki on mahdollista. Kun sisäinen maailmasi on linjassa itsesi kanssa ja voit hyvin, se heijastuu ympäristöön. Olet silloin hyvällä tuulella, käyttäydyt muita kohtaan mukavammin ja olet parempi versio itsestäsi. Kun hymyilet muille, he usein vastaavat hymyysi ja näin se oma sisäinen työ hyödyttää sinua ja muita. Joten, jos asiat harmittavat tai jokin asia ei suju niinkuin haluaisit, ota hetki ja tarkastele itseäsi. Mitä sinä voit tehdä toisin juuri nyt?  Älä lähde heti syyttelemään muita, vaan toimi itse esimerkkinä siitä, miten haluaisit muiden toimivan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja onnellisuudestasi. Vain sinä voit tehdä sen. Ei kukaan muu. 

 
marina tunnus2.jpg

Ajatuksia tavoitteista

marina tunnus.jpg

Mielestäni maailmamme on muuttunut erittäin tavoite hakuiseksi. Meillä on todella kova kiire saavuttaa ja saada asioita. Haluamme niin paljon, että tulemme sokeaksi kaikelle sille hyvälle, mitä ympärillämme jo on. Olemme onnellisia vasta sitten, kun olemme löytäneet täydellisen kumppanin, meistä on tullut kuuluisia, olemme saaneet unelma työn tai laihtunut viisi kiloa. Elämme ”sitten kun” elämää. Osaamme olla tyytyväisiä vasta, kun olemme jotakin tai olemme saavuttaneet tavoitteemme. Elämme tulevaisuudessa, jolloin suurin osa elämästämme valuu ohitsemme ilman, että osaamme nauttia siitä. Olemme niin keskittyneitä tavoitteisiimme, että unohdamme elää. Elämästämme tulee suorittamista. Emme ole läsnä omassa elämässämme, koska ajatuksissamme haluaisimme olla jo valmiita. Haluaisimme jo tavoittaa päämäärämme. Mutta, mitä jos emme ole valmiita koskaan? Mitä jos emme saavuta tavoitettamme? Onko elämä silloin eletty turhaan?

 

En todellakaan sano, että tavoitteet ovat turhia. Mielestäni tavoitteet ovat erittäin tärkeitä. Ne näyttävät meille suuntaa, kun teemme valintoja ja ne ohjaavat meidän jokapäiväistä elämäämme. Kun tiedämme, mitä haluamme tiedämme mihin suuntaan olemme menossa. Emme vain kellu virran vietävänä. Tavoitteet tuovat selkeyttä elämään. Tavoitteista tulee rajoittavia silloin, kun ei osaa nähdä muuta kuin itse tavoitteen. Tavoitteesta tulee silloin koko elämämme. Siihen ei mahdu muuta. Jos ainoastaan elämme sen takia, että jonain päivänä pääsemme naimisiin tai ansaitsemme miljoonan, voi elämästä tulla suorittamista. Hyvä esimerkki on musiikki. Emme sitä kuunnellessa hyppää kappaleen loppuun, koska haluamme tietää miten se loppuu. Kuuntelemme kappaleen alusta loppuun mielenkiinnolla, kuunnellen sen sointuja ja sanomaa, nauttien siitä. Musiikkia on tarkoitus kuunnella. Se on tehty sitä varten. Samalla tavalla, kun elämä on tehty elettäväksi. Ei suoritettavaksi. Miksi emme eläisi niin, että nautimme matkasta, samalla, kun menemme tavoitteitamme kohti. Minne meillä on niin kova kiire?

 
https___www.lifeofpix.com_wp-content_uploads_2016_05_Life-of-Pix-free-stock-rails-forest-firs-PaulJarvis.jpg

 

Luulemme olevamme onnellisempia ja elämästämme tulevan täydenmpää, kun saavutamme tavoitteemme. Onko se todella näin? Kaikki olemme varmasti joskus saavuttaneet jonkun tavoitteen. Olemme odottaneet kyseistä päivää niin paljon, että kun se vihdoin koittaa olemme melkein pettyneitä. Tavoite ei tunnukaan niin hyvältä, kun oletimme. Saatamme ajatella että: ”Oliko tässä kaikki? Tämänkö eteen raadoin monta vuotta?” Yleensä hurmos jonkun saavuttamisesta kestää vain hetken ja alamme sen jälkeen taas miettiä seuraavaa päämäärää. Emme ole ikinä tyytyväisiä. Joten sen sijaan, että nauttisit vain niistä hetkistä, kun saavutat jotain, kehotan nauttimaan myös matkasta. Ole läsnä omassa elämässäsi ja huomaa kaikki arjen pienet ilot. Nauti niistä ja koe tyytyväisyyttä, joka päivä. Silloin ei käy niin, että petyt, jos tavoite ei tulekaan saavutettua.

 

Mieti, jos tavoitteesi on nauttia elämästä, sitten kun pääset eläkkeelle. Sitten voit rentoutua ja nauttia kaikesta siitä omaisuudesta, jonka teit työelämässä. Sitten sattuukin niin, että eläkkeelle jäämisen aikaan oletkin todella sairas. Et pääsekään toteuttamaan kaikkia niitä matkoja, mistä olit haaveillut. Kuinka turhauttavaa se olisikaan. Tämän takia on tärkeää pitää tavoite mielessä, mutta muistaa nauttia matkasta. On hyvä matkan varrella kuunnella itseään ja omia toiveitaan. Mitä haluaisin tehdä juuri nyt? Voisitko jollain tapaa tehdä tästä hetkestä nautinnollisemman tai mukavamman ilman, että sabotoit tavoitettasi?

Life is a journey, not a destination.
— Ralph Waldo Emerson

 

Sanotaan vaikka, että tavoitteenasi on kirjoittaa gradu. Joka ilta kun ystäväsi soittaa, et voi mennä tapaamaan heitä, koska sinun on keskityttävä garduusi. Sanot heille, että voit nähdä heitä vasta puolen vuoden päästä, kun gradu on valmiiksi kirjoitettu. Iltaisin vakoilet ystäviesi puuhia sosiaalisessa meidassa ja mietit kuinkaa kurjaa sinun on vain lymyillä kotona. Kuinka hyvin luulet voivasi, jos ainoastaan pakotat itsesi kirjoittamaan? Et saa opiskeluille mitään vastapainoa ja inspiraatiosi ei virtaa. Jos sen sijaan näät ystäviäsi aina silloin tällöin, gradusi valmistuminen saattaa venyä hieman, mutta elämä gardun valmistumiseen asti on paljon mielekkäämpää. Kun jälkeenpäin muistelet gradunaikaista elämääsi, et ajattele sitä pahalla, vaan se aika elämästäsi tuntuu hyvältä. Näin olisi hyvä suhtautua koko elämään. Lempeydellä ja sallien, mutta pitämällä kuitenkin tavoite mielessä. Maaret Kalliota lainaten ole lujasti lempeä. Emme menetä mitään sallimalla elämäämme nautintoa ja hyvää oloa. Päinvastoin elämänlaatumme paranee.

 

Kun olemme lempeitä itsellemme pääsemme irti suorittamisesta ja pikku hiljaa alamme elää elämäämme. Mitä jos tavoitteemme olisikin nauttia elämästä? Mitä jos päämäärä ei olekaan se tärkein? Näin emme keskity vaan tulevaan, vaan osaamme nähdä ympärillä vallitsevan hetken, nautimme siitä ja teemme ihania muistoja. Tällä tavoin emme myöskään tule pettymään, jos tavoite ei tunnu siltä, mitä odotimme, koska matka sinne oli niin mukava. Voimme nähdä tavoitteet tienviittoina tai kompasseina, jotka ohjaavat toimintamme. Päämäärä ei siis ole se tärkein, vaan itse matka. Itse matka on elämä. Nauti siitä. Se on se tärkein.

 

Ps. Jos haluat elämällesi uutta suuntaa tai päästä eroon suorittamisesta voit varata ajan valmennukseen tästä:

 
marina tunnus2.jpg

Luonnon maadoittava vaikutus

marina tunnus.jpg

 

Koska viimeksi vietit aikaa luonnossa? Otit kengät pois ja annoit ruohon kutittaa jalkapohjiisi. Itse olen huomannut, että viime aikoina olen kaivannut luontoon todella paljon. Mökki viikonloppujen ja Nuuksiossa vietettyjen päivien jälkeen on niin hyvä ja rauhallinen olo, että siihen jää koukkuun. Ihan kuin oman kehon asetukset olisivat palautuneet sen alkuperäisiin asetuksiin. Olo on tasapainoinen. Tasapainon ajoittainen katoaminen voi johtua siitä, että olemme suurimman osan elämästämme sisätiloissa ja luonnonläheisyys jää vähälle. Kun liikumme ulkona, nukumme paremmin, saame raikasta ilmaa ja olemme meille luonnollisessa tilassa. Luonto palauttaa kehomme balanssiin. Se tuo kiireiselle kaupunkielämälle vastapainoa. Luonnossa kannattaisikin juuri tämän takia liikkua mahdollisimman usein. Sillä on parantava vaikutus. Luonnolla on niin sanottu maadoittava vaikutus. Olet varmasti kuullut puhuttavan maadoituksesta, mutta tiedätkö, mitä se maadoittuminen käytännössä on?

 

Kun puhutaan maadoittumisesta, mieleen saattaa nousta stereotyyppisesti paljasjalkainen hippi, joka halaa puuta. En todellakaan tuomitse puiden halaamista tai luonnossa paljain jaloin liikkumista, mutta tiedätkö mitä maadoittuminen todella on? Maadoituminen ei ole vaan lunnonlapsien hauska leikki vaan ihan fyysisesti ja sähköisesti tapahtuva ilmiö. Se on asia, mitä kaikkien pitäisi tehdä ja, mitä teemme ihan huomaamattamme. Maadoittuminen on välttämätöntä hyvinvointimme kannalta ja siitä tulisi olla tietoinen.

 
IMG_2221.jpg

 

Kontaktimme luontoon on nykyään todella vähäistä, koska elämme isoimman osan elämästämme sisätiloissa. Olemme kadottaneet kontaktin maanpintaan, sillä kävelemme asfaltilla ja meillä on koko ajan kengät jalassa. Elämme kerrostaloissa, eli kaukana maan pinnasta. Lisäksi olemme sähköisten laitteiden ympäröimiä ja ne rakentavat jatkuvasti kehoomme jännitettä. Tästä jännitteestä olisi hyvä päästä eroon, mutta yleensä varastoimme sen kehoon ja tunemme itsemme kireiksi ja levottomiksi. Kun kävelemme paljain jaloin sähköstä tuleva jännite maadoittuu maahan. Valitettavan usein kenkämme on kuitenkin tehty muovista ja ne estävät saamasta kontaktin maanpintaan. Ne estävät energian kulun, koska kengät ovat keinotekoista materiaalia. Kumi ei johda sähköä, joten se toimii blokkina madoittumiselle. Kun olemme kontaktissa maahan saamme siitä maadoittavaa energiaa ja saamme johdettua sinne ne jännitteet, mitä sähkö on meihin tuonut. Palaudumme siis oikealla tavalla.

 

Clint Ober on vanhempi mies, joka kärsi unettomuudesta ja kivuista. Hän oli sähkömies ja työskenteli televisiokaapeleiden maadoittamisen parissa. Television kuvan tarkkuus oli riippuvainen siitä, miten hyvin kaapelit maadoitettiin. Hän ajatteli, että jos tv-kaapeleita voi maadoittaa niin miksi ei myös ihmisiä. Ihminen johtaa sähköä eli energiaa, ihan niinkuin kaapelitkin. Joten, mitä jos maakontakti voisi selkeyttää myös ihmisen kehon toimintaa? Ober johti maa energian kaapeleita pitkin omaan sänkyynsä ja huomasi nukkuvansa paremmin kuin koskaan. Näin hän loi maadoittumisesta termin. Maadoittuminen siis lisää kehomme tasapainoa. Clint Ober tutki maadoittumista erittäin paljon ja vietti aikaa Amerikan alkuperäiskansojen parissa. He elivät eirittäin luonnonläheistä elämää ja heillä oli erityinen kontakti maahan. He arvostivat sen parantavaa voimaa. Alkuperäiskansat kehottivat ottamaan kengät pois jalasta, koska ne sairastuttivat ihmisen. He olivat ymmärtäneet, jotain tärkeää jo paljon ennen meitä.

 

Kehomme kerää jatkuvasti jännitettä ympärillämme olevista sähköllä toimivista laitteista. Sähkö ei vain kulje laitteiden sisällä vaan se säteilee myös laitteiden ympärille. Kannamme mukanamme kännykkää, työskentelemme läppäreillä, katselemme telkkaria, käytämme nettiä, kypsennämme ruoka sähköuunissa ja kuivaamme hiuksemme föönillä. Altistumme sähkölle koko ajan. Ennen sähköisiä laitteita ei ollut yhtä paljon kun nyt, joten luonnossa oleilu on tärkeämpää kuin koskaan ennen. Voit jännitemittarilla seurailla, miten korkea jännite kehossasi on kun oleilet pelkästään kotona. Mittarista voi seurata, kuinka jännite muuttuu, kun astuu ulos nurmikolle paljain jaloin. Jännite laskee lähes nollaan. Kehosi purkaa sähkön maahan ja se pääsee palautumaan. Tässä video, joka selkeyttää jännitteiden kulkua kehossa:

 

Maa kontakti on tärkeää, koska saamme maadoitettu kehossamme olevan sähkön, mutta se on myös tärkeää koska kontakti maahan "lataa" meitä oikealla tavalla. Kuten aijemmissa teksteissäni kirjoitin, kaikki on energiaa ja se tarkoittaa sitä, että myös maapallolla on oma energiakenttänsä. Kun olemme siihen kosketuksessa saamme siitä parantavaa energiaa. Maapalloon koskettaessamme saamme siitä negatiivisesti latautuneita elektroneja. Saamme tietyn taajuuden kehoomme. Nämä elektornit tasapainottavat kehomme toimintaa ja pitävät meidät terveinä. Jos emme kosketa maan pintaa, kehoomme alkaa kerääntyä positiivista lataumaa. Kehomme alkaa täyttyä positiivisesti latautuneista elekrtoneista, mikä aiheuttaa tulehdusta kehoon. Positiiviset elektronit eivät siis ole positiivisia, vaikka niitä sellaiseksi kutsutaan. Tämä positiivinen latauma tekee meidät sairaiksi. Positiiviset elektronit heikentävät immuunipuolustustamme, heikentävät hermostoamme ja tekevät meistä rauhattomia. Toisin sanoen voimme huonommin.

 

Tutkimukset ovat osoittaneet, että henkilöt jotka oleilevat paljon luonnossa kehittävät vähemmän valkosoluja. Valkosoluja mittaamalla voimme tutkia kuinka immuunipuolustuksemme toimii. Valkosolut lisääntyvät veressä silloin, kun kehossa on tulehdustila. Valkosolut siis hoitavat tulehdusta ja lisääntyvät havaitessaan sellaisen. Kun olemme luonnossa ja lataudumme siellä, kehon tulehdustila alkaa paranemaan ja valkosolujen määrä laskee. Tätä ilmiötä on mitattu erilaisten maadoitusmattojen päällä makaavien yksilöiden verestä, joten tulokset eivät voi olla sattumaa. Mitä enemmän olemme luonnossa, eli luontaisessa elinympäristössämme, sitä paremmin voimme.

 
IMG_2205.jpg

 

Loppujen lopuksi tämä on todella looginen asia. Ihminen on osa luontoa, ihan niin kuin kaikki muutkin elävät organismit. Me olemme vain ajan myötä eristäytyneet luonnollisesta tilastamme. Olemme unohtaneet luonnon tärkeyden, rakensimme talot ja teitä, keksimme kumin ja muovin sekä laitoimme kengät jalkaan. Aikoinaan ihmiset kävelivät nahkakengillä tai paljain jaloin ja saivat sitä kautta oikeanlaisen yhteyden maahan. Nykyään eristämme itsemme tältä kontaktilla rakentamalla luonnottomista materiaaleista eristeen maan ja itsemme väliin. Pidä tämä mielessäsi ja varaa itsellesi aikaa mökkeilyyn, uimiseen tai vaikka kalliolla makoiluun. Se antaa hyvää vastapainoa arjen hektisyyteen ja parantaa immuunipuolustustasi. Luonnossa oleilun jälkeen nukkuu paremmin ja kokee itsensä rauhallisemmaksi. Maadoittuminen ei siis ole vain luonnonlapsien keksimä syy halailla puita, vaan se on ihan todellinen ja tärkeä asia, joka kaikkien pitäisi ottaa huomioon. Joten tee itsellesi palvelus ja mene luontoon. Tulet varmasti huomaamaan positiiviset vaikutukset olossasi.

 
marina tunnus2.jpg

Läsnäolo

marina tunnus.jpg

Läsnäolo. Se ihana tunne joka valtaa sinut hyvän keikan aikana, joogamatolla loppurentoutuksen aikana tai hyvään keskusteluun uppoutuneena. Se on se ihana tunne kun on hyvä olla, mieli on hiljainen ja voi aistia ympärillä olevan maailman selkeästi. Kaikki tietävät mitä läsnäolo on, mutta haluan tuoda esiin kuinka tärkeää ja voimakas elementti se oikeasti on. Läsnäolo saattaa olla vaikeaa yhteiskunnassamme, koska koko ajan on kiire. Informaatiotulva minkä keskellä elämme on valtava ja se kuormittaa ajatteluamme koko ajan. Läsnäolo on pysähtymistä asioiden äärelle. Silloin kiinnitämme täyden huomion vallitsevaan hetkeen. Kuinka usein oikeasti teemme sitä? Läsnäolo on puhdasta olemista. Olemista ilman ajatuksia. Ei spekuloida tilannetta, mietitä tulevaa tai murehdita menneitä. Usein läsnäolo tuntuu myös rauhana, ilona ja onnellisuutena. Ei ole kuin tämä hetki, eikä siinä paina murheet, koska mieli on tyhjä. 

 
IMG_1111.jpg

 

Itse näen läsnäolon vapautumisena. Vapautumisena mielemme kahleista. Ajattelemme koko ajan, joten harvoin osaamme olla tyhjin mielin. Koemme usein läsnäolevan hetken menneiden kokemusten tai tulevan kautta. Emme kohtaa uusia hetkiä puhtaasti siinä ja nyt, vaan käyttäydymme niin, kuin joskus aikaisemmin olemme oppineet. Käyttäydymme siis vanhojen opittujen kaavojen mukaisesti. Jos elät tätä hetkeä menneisyydestä käsin annat menneiden tapahtumien vaikuttaa käyttäytymiseesi. Silloin et ole vapaa, vaan menneisyyden vanki. Esimerkiksi koulukiusatusta saattaa tulla todella arka ja taipuvainen miellyttämään muita, koska häntä on kiusattu nuorempana. Hän saattaa vältellä tiettyjä tilanteita ja jättää asioita sanomatta, koska pelkää tulevansa arvostelluksi. Tällöin kiusattu ihminen toistaa samoja opittuja malleja nuoruudesta, vaikka nykyinen tilanne saattaisi olla täysin toinen. Hän elää siis nykyhetkeä menneestä käsin, vaikka itse kiusattu, ympäristö ja olosuhteet ovat täysin erillaiset. Jos hän ymmärtäisi, että nämä pelot ja ajatusmallit ovat menneisyyden kummituksia, hän ei pelkäisi enää. Jos hän osaisi tyhjentää mielensä ja keskittyä läsnäolevaan hetkeen, ei pelottavia ajatuksia liikkuisi mielessä. Mieli olisi tyhjä. Tyhjyydestä nousisi ikäänkuin uusi mahdollisuus luoda juuri sellainen toimintatapa kuin itse haluaa. Kiusattu vapautuisi vanhasta roolistaan kiusattuna ja voisi kohdata uudet tilanteet juuri sellaisina, kun ne nyt ovat. Eli tyhjällä mielellä, ilman vanhoja opittuja rooleja. Hän voisi kohdata tilanteen aitona, ei menneisyyden varjostamana. Läsnäolo ikäänkuin nollaa menneet, se puhdistaa joka hetken.

 

Läsnäolon jalo taito saattaa olla aluksi vaikea toteuttaa. Välillä mielemme käy niin ylikierroksilla, että sitä on vaikea hiljentää. Olemme niin kiinni ajatuksissamme ja mielessämme, että samaistumme niihin. Luulemme olevamme ajatuksemme, vaikka oikeasti toimimme niiden tarkkailijoina. Usein myös tällaiset opitut toimintamallit istuvat niin syvällä, että ne ovat osa persoonallisuuttamme. Siksi jostain ajatuksesta saattaa olla hankala luopua, koska koemme olevamme se ajatus. Jos luovumme tietystä ajatusmallista tuntuu siltä, kuin luopuisimme osasta itseämme. Esimerkiksi kiusattu ihminen kokee olevansa arka, vaikka todellisuudessa hän on vain oppinut olemaan arka. Se ei ole hänen oikea olemuksensa. Hän voi tyhjällä mielellä olla ihan mitä vain. Jokainen voi valita sen roolin, jonka haluaa ottaa läsnäolon avulla. 

 
Jos ihminen elää menneessä hän on masentunut. Jos hän elää tulevaisuudessa hän on ahdistunut. Jos ihminen elää tässä hetkessä hän on onnellinen.
- Filosofi Lao Tse (500 eKr.)
 

 

Läsnäolo on myös mahtava työkalu itsetuntemukseen. Kun olet läsnä voit huomata, mitä kehossasi ja mielessäsi tapahtuu. Voit niin sanotusti kuulla itsesi paremmin. Haluaako intuitio kertoa sinulle jotain, vai onko sinulla kenties tuntemuksia, joita et ole huomannut? Läsnäolo voi antaa meille oivalluksia, jotka nousevat tiedostamattomasta mielestämme, kun pysähdymme kuuntelemaan. Voimme saada vastauksia kysymyksiin, joita emme tiedostavalla mielellämme osaa ratkoa. Kun olemme läsnä ja mielemme on hiljainen, voimme niin sanotusti kuulla itsemme paremmin. Monet ihmiset ovat saaneet uusia oivalluksia meditaation aikana ja juuri tästä on silloin kyse. He ovat kuulleet sisäiset viestinsä paremmin. Läsnäolo antaa meille mielenrauhaa ja parempaa yhteyttä itseemme. Koita pysähtyä hetkeksi ja keskittyä hengitykseesi. Siinä hetkessä huomaat paremmin mitä itsellesi kuuluu. Tyhjällä mielellä on helpompi aistia, mitä omassa kehossa tapahtuu.

 

Läsnäolo rakentaa meille myös syvän yhteyden muihin ihmisiin. Kun todella olet läsnä jollekin henkilölle, huomioit ja kuulet hänet paremmin. Olet varmaan joskus kohdannut ihmisen, jonka kanssa on todella epämiellyttävä jutella, koska hän ei ole henkisesti paikalla. Tämä henkilö on niin ajatuksissaan, että tuskin kuulee sinua. Voit nähdä kuinka hänen katseensa harhailee, hänen ajatuksena karkailevat ja hän ei kuuntele sinua lainkaan. Ilman läsnäoloa ei synny yhteyttä toisiin. Kun joku ei ole läsnä, hän ei kuule, eikä näe sinua, koska on ajatustensa vallassa. Ehkä hänen mielessään liikkuu seuraavan päivän kauppareissu tai mitä ikinä to-do-listalla silloin onkaan. Joka tapauksessa henkilö ei ole läsnä, vaikka hän on fyysisesti paikalla. On täysin mahdotonta luoda syvempiä suhteita ihmisiin jos et osaa olla läsnä. Ihminen kaipaa yhteyttä toisiin ihmisiin ja siksi läsnäoloa olisi hyvä harjoitella. Voit huomata kuinka ihmissuhteesi paranevat kun todella kuulet ja näet mitä ympärilläsi olevat ihmiset sanovat.

 

Läsnäolo vaikuttaa myös muistiin. Kun todella olet läsnä toiselle henkilölle muistat paremmin mitä hän sanoo sinulle. Muistat, mitä ympärilläsi tapahtuu, kun mielesi koko kapasiteetti on käytössäsi. Ei ajatusten kuormittama. Olet varmasti joskus lukenut kirjaa niin, että olet samalla miettinyt menneen päivän tapahtumia. Kuinka paljon kirjasta jäi mieleen? Yleensä ei mitään. Usein joudumme hyppäämään takasin pari sivua ja lukemaan sivut uudelleen, koska mitään ei jäänyt muistiin. Kuinka turhaa toimintaa tämä onkaan! Sama pätee kaikkeen tekemiseen. Emme unohtele avaimiamme tai murehdi muistimmeko pakata mukaan tarvittavat tavarat. Me olemme tietoisia toiminnastamme ja muistamme mitä tapahtui, koska olimme läsnä näitä asioita tehdessämme. Tämä tarkoittaa myös sitä, että olemme läsnä itsellemme ja omalle elämällemme. Mitä enemmän osaamme olla läsnä, sen tehokkaampia olemme. Elämästä tulee nautinnollisempaa kun todella koet kaiken sen mitä ympärilläsi tapahtuu.

 

balance-beach-build-816377.jpg
 

Myös stressinhallintaan läsnäolosta on suuri apu. Kun osaat elää hetkessä et stressaa tulevan päivän tapahtumia etukäteen. Elät silloin tässä, etkä tulevaisuudessa. Tiedät, että et voi viellä vaikuttaa seuraavan päivän palaveriin, koska et vielä ole siellä. Ei auta, vaikka kuinka murehtisit ja jännittäisit asiaa etukäteen. Päinvastoin, yleensä se vain pahentaa tilannetta. Parasta on kohdata tilanne paikan päällä, sellaisena kun se on. Tottakai hyvä valmistautuminen auttaa olemaan itsevarmempi esimerkiksi tulevassa palaverissa, mutta murehtiminen siitä, muistaako kaiken sanottavan on täysin turhaa. Niin kuin joskus aiemmissa teksteissäni mainitsinkin, mielemme ei erota mielikuvitusta todesta. Joten, kun ajattelemme stressaavaa tilannetta kehomme reagoi siihen aivan samalla tavalla kuin olisimme jo kyseisessä tilanteessa. Tällä tavalla elämme stressaavassa tilanteessa pidempään, kuin mitä meidän olisi tarvetta. Opi hyväksymään se, että olet tässä ja nyt, etkä voi huomisen tapahtumille vielä mitään. Voit suunnitella kuinka toimit tulevaisuudessa, mutta sen jälkeen voit palata tähän hetkeen ja nauttia sen tuomasta mielenrauhasta. Tulet huomaamaan, että työsi laatu paranee, mitä enemmän olet läsnä. Jos mieli karkailee, huomaa se ja tuo se takaisin siihen hetkeen missä olet. Läsnäolo tasapainottaa tilanteen ja tuo sinut takaisin balanssiin. 

 

Flow-tilaa voidaan myös kutsua läsnäoloksi. Silloin olet täysin hetkessä, keskittynty siihen mitä teet ja asiat tapahtuvat kuin itsestään. flow-tila tuntuu siltä, kuin aika pysähtyisi ja jaksat toimia jonkun asian parissa tuntematta nälkää tai väsymystä. Tällöin mieli on täysin tyhjä ja asiat tapahtuvat ilman tietoista ponnistelua. Usein luulemme, että asiat eivät tapahdu ilman tietoista ponnistelua, mutta flow-tila toimii hyvänä esimerkkinä siitä. Olemalla täysin läsnä saamme itse asiassa helpommin asioita aikaan. Tämä johtuu varmasti siitä, että usein meillä menee enemmän aikaa asioiden murehtimiseen, kun niiden tekemiseen. Emme flow-tilan aikan blokkaa itseämme omalla ajattelullamme. Mitä enemmän harjoittelet olemaan läsnä sitä useammin koet flow-tilan. Parhaimassa tapauksessa koko elämästä tulee yksi pitkä flow-tila. Mikä olisikaan sen ihanampaa!

 
backlit-balance-beach-268134.jpg

 

Läsnäolossa saamme olla vapaita mielen hälinältä. Tulemme tehokkaimmiksi ja muistimme paranee. Koemme elämän aidosti juuri sillä hetkellä ja elämästä tulee rikkaampaa. Aikaa tuntuu kuluvan hitaammin ja saat asioita aikaan ilman ponnisteluja. Kun olemme läsnä tunnemme elävämme. Koemme kaiken aidosti. Ne hetket joina olemme eläneet tässä ja nyt, ovat ne, jotka jäävät mieleemme parhaiten. Ne hetket aistimme 100%:sti. Ne ovat ne hetket, mitä muistelemme vanhana kiikkutuolissa. Tee elämästäsi rikkaampaa ja keskity hetkeen. Elä hetkessä on cliché, mutta ei syyttä. Tämä hetki on kuitenkin kaikki mitä meillä on, joten etkö sinäkin pysähtyisi sen äärelle.

 

 

Ps. Jos haluat lukea lisää läsnäolosta voin lämpimästi suositella Eckhart Tollen kirjoja Läsnäolon voimaa ja Uusimaa. Molemmat ovat ihania teoksia tästä aiheesta.

marina tunnus2.jpg

 

 

 


 

 

 

 

Ajatuksia värähtelystä.

marina tunnus.jpg

Niin monesti kuulen jonkun sanovan, että jostain henkilöstä lähtee "huonot vibat", tai että joku sanoo: ”good vibes only”. Oletko koskaan miettinyt, mistä nämä sanonnat tulee? Kaikki ympärillämme on värähtelyä tai toisin sanoen energiaa. Kaikki ihmiset, kaikki kasvit, kaikki rakennukset ja kaikki materia värähtelee omalla taajuudellaan. Ajatus saattaa tuntua oudolta. Kuinka niin liikkumattomasta asiasta voi lähteä liikettä? Kuitenkin, vaikka ajatus saattaa ensin oudoksuttaa, se muuttuu loogisemmaksi, mitä enemmän sitä tutkii. Ainakin omasta mielestäni. Albert Einstein puhui aikoinaan myös tämän asian puolesta. Hänen sanoin: Se, mitä kutsumme aineeksi on värähtelyä niin matalilla taajuuksilla, että kykenemme sen aisteillamme havaitsemaan.” Jokainen asia tuottaa siis oman taajuutensa. Siksi kaikessa on elämää ja pystymme aistimaan sen, vaikka emme sitä aina tietoisesti huomaa. Näiden värähtelyiden ansiosta, saamme tarvittavan informaation kehoomme. Meidän ”tuntosarvemme” nappaavat nämä aaltopituudet ja pystymme sitä kautta tuntemaan erilaisia asioita ja tunnistamaan asiat niiksi, mitä ne ovat. Jokainen sanomamme sana, jokainen ajattelemamme ajatus, jokainen kuulemamme biisi ja jokainen tapaamamme ihminen värähtelee omalla taajuudellaan. Me altistumme tälle värähtelylle jatkuvasti ja nappaamme eri asioiden resonaation kehoomme. Kaikki ympärillämme vaikuttaa meihin.

 

mark-adriane-259950-unsplash.jpg
 

Värähtelyn takia, kannattaa olla erittäin tarkkana, kenen kanssa viettää aikaa ja minkälaiselle ympäristölle haluaa altistaa itsensä. Ympäristö todellakin vaikuttaa meihin, ihan fyysiselle tasolle asti. Usein sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen, tai että joku on samalla aaltopituudella. Niinhän se todella on, juuri tämän värähtelyn takia. Olet varmasti törmännyt ihmisiin, joiden lähellä on hyvä olla, vaikka et tunne heitä. Tai niihin ihmisiin joiden läsnäolo tuntuu todella tukalalta, vaikka olette tunteneet jo pitkään. Voit vain aistia tämän ihmisen "vibat" ja tunnet resonoiko ne sinulle vai ei. Tämä pätee myös ympäristöön. Eri tiloissa voi tuntua erilaiselta. Jotkut voivat sanoa sitä energiaksi ja jotkut taas kehuvat tilan tunnelmaa. Värähtelyistä kuitenkin loppujen lopuksi on kyse.

 

Ihminen koostuu 70% prosenttia vedestä ja vesi johtaa värähtelyjä erittäin tehokkaasti. Ääni kulkee veden äärellä selkeästi ja värähtelyn näkee vedessä konkreettisesti aaltoina. Näitä samoja aaltoja liikkuu joka puolella, mutta harva näkee niitä, pystymme vain aistimaan ne. Vedessä ne voi havaita tarkemmin. Niistä tulee konkreettisempia. Katso tämä video, niin näet, kuinka eri taajuudet vaikuttavat veden muotoon. Näet miten vesi virtaa eri taajuuksilla. Mieti sitten, miten eri asiat virtaavat kehossasi. Olemme suurimmaksi osaksi vettä, joten olemme kuin antenneja, jotka nappaavat eri resonaatiot itseemme.

Veden värähtely:

 

Tässä vielä lisäksi hiekan värähtelyä niin värähtely vaikutus materiaan selkenee:

 

Olet suurimmaksi osaksi vettä ja jos vesi on näin herkkä reagoimaan taajuuksiin, mieti kuinka herkkä sinä olet vastaanottamaan värähtelyitä. Voit myös huomioida, mitä kehossasi tapahtuu, jos vaikka jatkuvasti altistat itsesi negatiivisille asioille ja ihmisille. Kehosi reagoi ja alat käyttäytyä sen mukaisesti. Mielesi on niin vahvasti linkittynyt kehoon, että huomaamatta alat ajatella sen mukaan mitä keho nappaa ympäriltään. Jopa omat negatiiviset ajatukset värähtelevät tietyllä tapaa ja tässä on hyvä muistutus siitä, kuinka ajatuksemme saattavat sairastuttaa kehomme. Saamme niin sanottuja psykosomaattisia oireita. On ihan tutkittu juttu, että negatiiviset ajatukset saavat aikaan huonoja kemikaaleja kehossamme, joten värähtelyt muuttavat koostumustamme. Kannattaa siis vaalia niitä hyviä mielentiloja, ne värähtelevät kehossamme tervehdyttävästi. Värähtelytasot voivat olla erittäin parantavia tai päinvastoin.

Everything is energy and that’s all there is to it. Match the frequency of the reality you want, and you cannot help but get that reality. It can be no other way.
This is not philosophy this is physics.

- Albert Einstein

 

Haluankin siis muistuttaa kaikkia ottamaan vastuun omasta energiastaan. Voimme itse päättää haluammeko levittää hyvää vai pahaa fiilistä ympärillemme. Vaikka emme näitä värähtelyn aaltoja näe, niin niiden vaikutus on kuitenkin siellä. Ne leijailevat ympärillämme halusimme tai emme. Tämä on se niin sanottu butterflyeffect. Pienillä asioilla on suuria seuraamuksia, vaikka emme niitä heti huomaa. Meidän tekomme vaikuttavat kaikkeen ja sinun huono päivä tuntuu myös muilla. Kaikki asiat linkittyvät toisiinsa. Pieni asennemuutos tai negatiivisen ajatusketjun katkaiseminen saa aikaan positiivisen muutoksen. Mitä enemmän ihmiset ovat tietoisia tästä, sen paremmin voimme. Nyt en sano sitä, ettei koskaan saisi olla huono päivä tai ettei saisi surra asioita, mutta pidä tämä mielessä myös silloin. Älä jää roikkumaan huonoihin tunteisiin liian pitkäksi aikaa, koska silloin annat niille tilaa ja ne kasvavat. Ei vain sinussa, vaan myös muissa. Kun teet hyviä tekoja muille, ne palaava aina luoksesi jossain vaiheessa. Saat siis sen minkä annat. Ota vastuu omasta energiastasi ja jaa hyvää ympärillesi. Yhdessä voimme nostaa tämän planeetan värähtelyjä korkeammalle tasolle ja sitä kautta voida itse vielä paremmin. Sitähän me kaikki kuitenkin haluamme. Olla onnellisempia.

marina tunnus2.jpg

Share

Kuka Minä olen?

marina tunnus.jpg

Viime aikoina olen miettinyt paljon sitä, mistä minäkuvamme muodostuu? Mistä tulee se kokemus, että jokin asia tuntuu minulta? Miksi uskon niin vahvasti olevani jonkunlainen? Oletko koskaan itse pysähtynyt miettimään, mistä oma minäsi koostuu? Meillä on tuntemus siitä ketä me olemme, mutta tämä tuntemus saattaa muuttua vuosien myötä. Tämä pistää miettimään onko mitään pysyvää minua? Jos kuva itsestä voi muuttua, onko silloin pysyvää minua olemassa? Onko olemassa jokin ydin olemus, joka on muuttumaton? Jos on niin mikä?

 

MARINA6.jpg

Usein kun kysyn ihmisiltä ketä he ovat, he vastaavat olevansa esimerkiksi valokuvaajia, sihteereitä, tanssijoita, äitejä tai opettajia. Liitämme minämme todella vahvasti tekemiseen. Useimmat kokevat olevansa ammattinsa tai jokin muu rooli, mitä ulkoapäin heille on annettu. Hauskaa tässä on se, että omaksumme itseksemme jotain, joka tulee ulkoapäin, vaikka kokemus minästä pitäisi olla sisässämme. Se on jotain, mitä meidän tulisi itse määrittää, eikä muiden. Tottakai koemme maailman aistiemme kautta ja annamme näin ulkoisen maailman tulla sisään, mutta kun on kyse niin tärkeästä asiasta kun minäkuvasta, niin miksi annamme ulkoisen maailman vaikuttaa siihen niin paljon?

 

Uskon yhden syyn siihen olevan se, että ohjaudumme ulkoapäin niin voimakkaasti. Tämä on varmasti kasvatuksemme ja koulusysteemimme aikaansaannosta. Meille on pienestä pitäen kerrottu missä me olemme hyviä tai missä olemme vähemmän hyviä. Emme ole itse saanut muodostaa mielipidettä itsestämme. Jos Kalle on ala-asteen musiikintunnilla laulanut epävireisesti, on opettaja saattanut tokaista, että Kallesta ei tule laulajaa. Lapset uskovat auktoriteetteja ja näin ollen Kalle on luonut uskomuksen, että hän on huono laulaja. Tämähän tosiaan ei ole totta, koska kaikki osaavat laulaa. Kyse on vain puuttuvasta tekniikasta. Joka tapauksessa Kalle on luonut itselleen rajoittavan uskomuksen, joka on nyt osana hänen kokemaa minuuttaan. Tämä uskomus on suoraan jonkun toisen sanelema, eikä Kallen itse luoma. Pikkuhiljaa eri tapahtumista tämän pojan ytimen päälle kasvaa enemmän ja enemmän uskomuksia siitä ketä hän kokee olevansa. Useimmat uskomukset syntyvät muiden mielipiteistä ja eri tapahtumien tulkinnoista. Harvoin luomme itse itsemme, että ”tällainen haluan olla”. Tulkitsemme itsemme ja olemisemme toiminnan ja muiden kautta, vaikka oikeasti oma minämme ei liity siihen.

 

Tänä päivänä yhteiskuntamme rakastaa tehokkuutta ja jumaloi menestystarinoita. Tämä johtaa siihen, että alamme määrittää itsemme tekemisen kautta. Koska Kalle ei usko olevansa hyvä laulaja hän tuntee alemmuutta ja se saattaa vaikuttaa hänen minäkuvaansa negatiivisesti. Kalle kokee olevansa huonompi kuin muut. Koska koemme itsemme niin vahvasti tekemisen kautta, koemme itsemme arvottomaksi, jos emme koko ajan ole suorittamassa. Oman itsemme ja omanarvontuntomme perustuu liian usein siihen, kuinka paljon saamme aikaan ja kuinka hyvältä näytämme. Olemme niin kiinni ulkoisissa asioissa, ettemme edes huomaa sitä. Nykyään ihmisten on vaikea rentoutua, koska he kokevat siitä huonoa omatuntoa. Koko ajan ”pitäis” olla tekemässä jotain. Jos ei suorita on huonompi ihminen. On arvoton. Tämä oravanpyörä ajaa ihmiset usein uupumuksen partaalle. Koska uskotaan, että vain arvottomat ja laiskat ihmiset pysähtyvät lepäämään ei ole aikaa oleiluun.

MARINA5.jpg

 

Olisikohan jo aika muuttaa tätä tapaa suhtautua minuuteen? Siitä ei yleensä seuraa mitään hyvää. Jos palataan hetkeksi siihen ytimeen, jonka päälle nämä kaikki uskomukset kasvavat. Siihen ydinminään ja mikä se on? Kun synnymme tähän maailmaan lapsena, olemme kuin tyhjiä tauluja. Vailla uskomuksia tai muita rajoittavia tekijöitä. Olemme vain puhdasta olemista. Tutkimme mielenkiinnolla maailmaa ja olemme onnellisia. Lapsi ei tuomitse ketään, eikä se tule tuomituksi. Se puhtaus ja viattomuus, mikä lapsessa näkyy on meidän ydin. Siinä ei ole muiden sanelemia rooleja tai itse luotuja uskomuksia. Tämä ydin on täydellinen. Siitä paistaa onnellisuus, ilo ja rakkaus. Tästä ytimestä löytyy kaikki ainekset lähteä tekemään ja kasvamaan ihan minkälaiseksi ihmiseksi tahansa. Se täydellisyys löytyy meistä kaikista, vaikka sitä ei aina uskoisi. Se täysi potentiaali olemme me. Se on meidän ydin. Lapsessa on kaikki potentiaali olla ja tehdä ihan mitä vain, ennen kuin rajoittavat uskomukset astuvat peliin. Vaikka uskomukset alkavatkin jossain kohtaa hämärtää yhteyttä itseemme, se ei tarkoita sitä, että tämä ydin katoaisi. Se pysyy meissä koko elämämme ajan ja sinne voi löytää takaisin. Se vaati hieman itsensä tarkastelua ja asioiden purkamista, mutta se on mahdollista.

 

Tärkeintä tässä havainnossa on se, että olemme pohjimmiltamme kaikki ihan samanlaisia. Kukaan ei ole toista arvokkaampi, vaikka hän tekisi mitä tai olisi menestyneempi. Olemme riittäviä juuri sellaisina kun olemme juuri nyt. Minämme tai oma ytimmemme on jo täydellinen, eikä mikään voi muuttaa sitä. Meidän ei tarvitse suorittaa tai tehdä jotain, tullaksemme paremmiksi ihmisiksi. Tämän oivaltamisen jälkeen, voimme myös tarkastella omia uskomuksiamme kriittisemmin. Voit kysyä itseltäsi haluanko minä todella ajatella itsestäni näin? Minäkuva ei loppujenlopuksi ole muuta kuin joukko uskomuksia, mitä olemme itsestämme luoneet. Ne eivät ole totta. Me vain uskomme niin.

marina tunnus2.jpg

 

 

Kuvitukset: Taika Mannilla

Intuitio

marina tunnus.jpg

Moni on varmasti kuullut puhuttavan gut feelingistä. Se sellainen sisäinen tunne jota ei voi selittää, mutta joka jostain syystä tuntuu oikealta. Ihan kuin sisällä olisi joku viisaampi neuvomassa. Joku jolla on enemmän tietoa kuin itsellä. Intuitio on jonkinlaista tietoa tai ymmärtämistä, mutta emme vastaanota sitä loogisella ajattelullamme. Intuitio tuntuu tiedolta, joka tulee eri taajuudelta kuin tietoinen ajattelumme. Intuition tietoon on usein vaikea luottaa, koska emme osaa järjellä selittää mistä tällainen tunne syntyy. Se ei tunnu loogiselta. Usein uskomme, että jos jotain ei loogisesti osaa selittää niin se tekee siitä automaattisesti mitätöntä. Mutta onko se mitätöntä? Vaikka intuitio tuntuu epäloogiselta, miksi se usein johdattaa meidät oikeille jäljille?

30705971_10155109652281076_5638373765575344128_n.jpg

Intuitiolle löytyy monta selitystä. Psykologi Gerd Gigerenzer selittää intuition niin, että keräämme informaatiota huomaamattamme ja tallennamme sen alitajuntaamme. Kun päätöksentekohetki koittaa, alitajuntamme käy läpi kaiken faktan koskien kyseistä asiaa ja osaa kertoa meille nopeammin kuin tietoinen mieli kuinka meidän olisi parasta toimia. Intuitio on siis joukko kokemuksia, joihin pääsemme käsiksi tiedostamatta. Intuitio linkittää salamannopeasti tietoa yhteen ja tekee tiedon perusteella meille päätöksiä. Tiedostamatonmieli prosessoi sellaista tietoa, jota emme tietoisesti huomaa. Tiedostamatonmieli prosessoi 500 000 kertaa tehokkaammin informaatiota kuin tiedostava mieli. Se linkittää infoa erittäin nopeasti ja osaa aavistaa asioiden seuraukset entisten kokemusten perusteella. Näin se osaa ohjata meitä niin, että selviytyisimme parhaiten. Esimerkiksi ihmisten ilmeet, mitä emme tietoisesti rekisteröi, voivat aiheuttaa meille reaktion. Meille saattaa tulla tietty tunne jostain henkilöstä, vaikka emme tiedosta miksi. Tämä johtuu siitä, että tiedostamatta olemme huomanneet jonkin asian ja se rakentaa meille tietyn tunteen.Tähän tunteeseen olisi kaiken järjen mukaan hyvä luottaa, koska sillä on enemmän tietoa kuin mitä tiedostava mielemme osaa käsitellä.


 

Usein intuitiota sanotaan myös sydämen ääneksi. Olet varmaan kuullut sanottavan ”kuuntele sydäntäsi”. Intuitio on se ääni, joka tuntuu oikealta, mutta emme osaa selittää miksi. Jos katsotaan asiaa biologiselta kannalta, niin ihmisen syntyessä sydän kehittyy ensimmäisenä. Kaiken järjen mukaan siis sydän synnyttää tietoisuuden ennen aivoja. Sydän on läsnä elämässämme kauemmin kuin aivot, joten sillä on enemmän tietämystä kun aivoilla. Niin sanotusti intuitio syntyy ennen järkeämme. Katja Frange kirjoittaa kirjassaan Intuitiolla, että Mayojen kulttuurissa sydän uhrattiin jumalille, koska siinä uskottiin olevan ihmisen viisaus ja sielu. Nykyään ajattelemme toisin. Kaikki kunnia annetaan järjelle ja tunteet ovat toisarvoisia. Me ihmiset haluamme usein järkeillä kaikki asiat ja etsimme loogisia vastauksia tapahtumiin, minkä takia intuitio voi tuntua epäluotettavalta.

30656742_10155109652406076_4943371486405591040_n.jpg

Intuitioon luottaminen voi olla vaikeaa. Järjellä osaamme antaa itsellemme vaikka mitä selityksiä, jotka koittavat kumota sisäisen äänemme ohjeet. Vaikka kuinka järkeilisimme minulle tulee kuitenkin tunne, että teen väärin, jos en kuuntele sisintäni. Uskon, että tämä johtuu siitä, että meille ei ole opetettu muuta tapaa kerätä tietoa, kuin tietoisen mielen kautta. Meille on koulussa opetettu ajattelemaan tietyllä tapaa ja muut tavat voivat sen takia tuntua ”vääriltä”. Olen huomannut, että mitä enemmän uskallan luottaa intuitiooni, sitä helpommin ratkaisen asioita. Vaikka välillä tuntuisikin, että se sisäinen tunne johdattaa väärään suuntaan, niin jossakin vaiheessa kuitenkin havahtuu, että tämä olikin oikea suunta. Intuitio toimii ikään kuin sisäisenä karttana. Intuitio tutkija Asta Raami kirjoittaa: ”Meillä jokaisella on mielessämme valtavasti erilaisia ulottuvuuksia, joista emme suurtakaan osaa ota käyttöömme koskaan”. Tämä tukee ajatustani siitä, että emme vain koskaan ole oppineet ymmärtämään intuitiota ja sitä, että ehkä meillä on muitakin keinoja kerätä validia tietoa kuin tietoisella ajattelulla. Länsimaalainen ajattelumme painottaa vain järjen käyttöä, mutta mitä jos löytyy fiksumpia tapoja suunnistaa? Jokainen ihminen on intuitiivinen, vaikka he eivät tätä ominasuutta itsessään tunnistaisikaan. Kyse on vain siitä onko sitä oppinut käyttämään. Me voimme treenata yhteyttämme intuitioomme ja käyttää sitä samalla tavalla ratkomaan pulmia kuin aivoja.Vastaus ei välttämättä tule sellaisen oivalluksen muodossa missä olemme tottuneet ne saamaan, mutta intuitio voi antaa meille tietoa esimerkiksi tunteen, maun tai vaikka äänen kautta.

The intuitive mind is a sacred gift and the rational mind is a faithful servant.

We have created a society that honors the servant and has forgotten the gift.

- Albert Einstein


 

Kaikki ratkaisut ovat jo sisällämme. Meidän pitää vain pysähtyä ja kuunnella, ja uskaltaa luottaa. Usein luottaminen ja asioiden tekeminen pelkän tunteen perusteella on se vaikein juttu. Pitää osata antautua, päästää irti kontrollista. Uskaltaa kokeilla jotain uutta. Pitää opetella luottamaan siihen, että meissä on kaikki tarvitsemamme tieto, vaikka emme sitä tietoisesti ymmärrä. Tämä taito luottaa rakentuu varmasti positiivisten kokemusten kautta. Kun kerran uskaltaa heittäytyä, ja huomaa kuinka sisäinen viisaus kantaa, on helpompi heittäytyä uudelleen. Kun tämä taito harjaantuu, ei enää koskaan tarvitse pähkäillä minne suuntaan lähteä. Intuitio ohjaa meitä. Meidän tarvitsee vain hiljentyä ja kuunnella. En usko, että meille on luotu intuitio ilman syytä. Se on meidän sisäinen kompassimme, jota kannattaa hyödyntää. Sillä on tarkoitus, joten arvosta sitä ja luota siihen. Nyky-yhteiskunta ei välttämättä puolla tätä tapaa suunnistaa, mutta anna sille silti mahdollisuus. Tulet yllättymään miten paljon elämäsi helpottuu, kun sinulla on intuitio käytössäsi.

marina tunnus2.jpg
 
Illustrations by Taika Mannila

Ajatuksen voima

marina tunnus.jpg

Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota niihin ajatuksiin mitä mielessäsi liikkuu? Minkä laatuisia ne ovat? Toistuvatko samat ajatukset usein? Miten ajatukset vaikuttavat sinuun? Se mitä ja miten ajattelemme vaikuttaa todella voimakkaasti siihen, mitä meille ja ympärillämme tapahtuu. Se minkälaista elämää elämme rakentuu paljolti sen mukaan, mitä päässämme liikkuu. Luomme ajatuksillamme oman todellisuutemme. Toisin sanoen, jos todellisuutemme rakentuu sisäisien prosessien kautta, voimme prosesseja muuttamalla vaikuttaa todellisuuteemme. Kaikki se mitä meillä on tänään on toiveidemme ja ajatuksiemme aikaansaannosta. On siis erittäin tärkeää olla tietoinen siitä tarinasta mitä kerromme itsellemme. Kerrotko itsellesi hyvää tarinaa vai sabotoitko omaa elämääsi ajatuksillasi? 

 

“Eivät asiat tee meitä onnettomiksi, vaan se mitä asioista ajattelemme “

- Filosofi Epiktetos ( 55-135 jKr)

 

Ihmisellä on noin 70 000 ajatusta päivässä ja suurimmaksi osaksi toistamme paria kolmea asiaa mielessämme jatkuvasti. 70 000 ajatusta on valtava määrä! Varsinkin, jos toistamme jotain ajatusta monta kymmentä tuhatta kertaa päivässä. Mieti, mikä voima sillä on! Kun tarpeeksi monta kertaa altistuu jollekin ajatukselle, alkaa pikkuhiljaa uskomaan sitä. Tavallaan aivopeset itsesi uskomaan jotakin. Ajatukset, tunteet ja toiminta ovat vahvasti linkittyneitä toisiinsa. Kun muutat yhtä parempaa suuntaan, muut seuraavat perästä.

30629156_10155109652366076_3334152201005170688_n.jpg

Hyvä esimerkki ajatuksen voimasta on niin sanottu Placebo-efekti. Placebo syntyy niin, että luulet saavasi jotain lääkettä tiettyyn vaivaan, vaikka oikeastaan saamasi pilleri on tehoton. Koska uskot saavasi lääkettä uskot parantuvasi ja keho alkaa tervehtyä. Alat siis käyttäytyä ajatusten mukaisesti ja keho alkaa tuottamaan hyviä kemikaaleja huonojen sijaan. Aivot saavat tietyn ajatuksen ja sen perusteella ne ohjaavat kehomme toimintaa. Kehomme ei erota mielikuvitusta todesta, joten se reagoi samalla tavalla kuin saisi oikeaa lääkettä.

 

95% sairauksista johtuu stressistä. Esimerkiksi monet kilpirauhasen toimintahäiriöt tai vatsaongelmat johtuvat yleensä stressistä. Ajatuksien ilmenemistä kehossa kutsutaan psykosomaattisiksi oireiksi. Keho ja mieli ovat erottamattomat, joten mielen ylikuormitus oireilee kehollisina vaivoina. Tästä syystä on hyvä työstää omaa ajatteluaan ihan jo oman terveyden kannalta. Kun ajatusten laatu paranee, voi huomata kuinka, energiaa vapautuu muuhunkin kuin huonojen ajatusten looppeihin ja niiden seurauksiin.

 

Olet varmasti joskus kokenut sellaisen hetken, kun ajattelet jotain asiaa ja yhtäkkiä huomaat tähän liittyviä tapahtumia joka puolellasi. Haluat esimerkiksi palkankorotuksen ja mietit kuinka sitä parhaiten pyytäisit. Yhtäkkiä vinkkejä tippuu lehtiartikkeleista, ihmisiltä, somesta jne. Olet varmasti myös huomannut, kuinka huonona päivänä tavarat tipahtelevat käsistä, lyöt varpaasi sohvankulmaan tai saat aikaan riidan ystäväsi kanssa. Ajattelemasi asiat ympäröivät sinua ja huomaat, kuinka ne lisääntyvät ja saavat voimaa, kun ne ovat mielessäsi. Eli se mihin ohjaat huomiosi ja siihen mihin keskityt lisääntyy. Ajatukset toimivat ikään kuin magneetteina. Saat niitä asioita, mitä ajattelet, koska alitajuntaisesti ohjaudut ajattelemiasi asioita kohti. Tätä kutsutaan myös vetovoiman laiksi. Se, mitä ajattelet kiinnittyy huomioosi ja näin siitä tulee todellisuutesi. Jos esimerkiksi päätät, että haluat palkankorotuksen aivosi alkavat poimia ympäristöstäsi tähän liittyviä asioita. Alat suunnistaa näiden huomioiden mukaan ja yhtäkkiä huomaat, kuinka toiveesi toteutuu. Olet tällä palkankorotustoiveella lähettänyt viestin alitajunnallesi siitä, mitä haluat. Näin ollen alitajuntasi ei tule olemaan tyytyväinen ennen kuin olet saanut palkankorotuksen. Toiveesi ja ajatuksesi ohjaavat sinua joka hetkellä valitsemaan ja huomioimaan ne asiat, jotka vievät sinua kohti korotusta. 

 

Fokusoi siis niihin asioihin, mitä haluat lisää. Huomio se, että vetovoiman laki pätee kaikkeen. Myös niihin huonoihin uskomuksiin, mitä itsellesi hoet. Jos jatkuvasti ajattelet itsestäsi negatiivisesti, se tulee lisääntymään. Älä jää vatvomaan menneitä epäonnistumisia tai huonoja uskomuksia, koska silloin vedät puoleesi lisää epäonnea. Kun keskityt kaikkeen hyvään, se lisääntyy ja olet onnellisempi. Mielentilalla on valtava vaikutus siihen, miten koemme elämämme. On jopa tehty tutkimuksia siitä, että paremmassa mielentilassa oppii tehokkaammin. Mielentilan hallitseminen on siis todella tärkeää. Huomioimalla, mikä mielentila sopii mihinkin tilanteeseen, saa aikaan parempia tuloksia. Mielentilan muuttamisesta voit lukea tulevissa postauksissani.

30688483_10155109652421076_1250622720576585728_n.jpg

Kannattaa siis ajatella, mitä ajattelee. Näin tulet tietoiseksi niistä prosesseista, mitä mielessäsi tapahtuu. Kerro itsellesi hyviä tarinoita. Kiinnitä huomio positiivisiin asioihin, ja huomaat kuinka se lisääntyy. Ajattele ympärillesi sellainen todellisuus, missä sinun on hyvä olla. Vain sinä voit olla vastuussa omasta hyvinvoinnistasi. Minkään muun ei tarvitse muuttua, kuin sen pienen ajatuksen siellä mielessä. Sillä teet ihmeitä.

marina tunnus2.jpg

 

 

 

Illustrations by Taika Mannila