Viime aikoina olen törmännyt erittäin moneen keskusteluun siitä, että luottaako elämään. Luottaako siihen, että kaikki menee juuri niin kuin pitääkin, vaikka ei tiedä miten asiat tulee tapahtumaan. Ikään kuin hyppäisi tuntemattomaan ja antaisi elämän kuljettaa juuri siihen suuntaan mihin se haluaa ja olla varma, että suunta on oikea. Ikään kuin Disneyn piirretyssä, missä Aladdin kysyy Jasminelta ”Luotathan?” juuri kun he ovat hypäämässä taikamaton kyytiin.

Itse olen pohtinut paljon tätä asiaa. Kuinka luottaa, kun ei tiedä tulevasta. Useat meistä ovat ahdistuneita, koska murehtivat tulevaa ja vaivun itsekin tähän samaan ansaan välillä. Onneksi muistutan silloin itseäni siitä, että kaikki ne asiat, mitä minulle on tapahtunut, on tuonut minut tähän hetkeen missä asiat ovat hyvin. Ikään kuin elämällä koko ajan olisi ollut jokin suurempi suunnitelma, minkä näkee vasta jälkeen päin. Joku on joskus sanonut, että elämää eletään päivä päivältä eteenpäin ja ymmärretään vasta taaksepäin katsoessa.

Usein silloin kun asiat eivät mene niin kuin, itse ajattelemme, luovumme luottamuksesta. Mutta jos asiat eivät mene niin kuin ajattelit, tarvitseeko sen tarkoittaa, että ne menevät väärin? Usein juuri ne hetket, kun tuntuu siltä, että kaikki on mennyt mönkään, ovat ne hetket, jotka ainakin minua on johdattanut oikeaan suuntaan. Ikään kuin elämä olisi puuttunut peliin, kun on ollut menossa väärään suuntaan.

Se, että asiat tuntuvat ikävältä ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö ne olisi hyväksi. Usein haluamme kontrolloida kaikkea mitä elämässämme tapahtuu, koska silloin ei pääse tapahtumaan mitään odottamatonta tai ikävää. Vaatii rohkeutta heittäytyä virran vietäväksi ja sitä aika harvalla on. Haluamme, että elämä etenee suunnitelmiemme mukaan, mutta aina se ei mene niin. Toisinaan ”Life happens”. Jos ei ikinä uskalla heittäytyä elämän virtaan niin kuinka sitä koskaan saa tietää kannatteleeko se? Miten saat tietää voiko siihen luottaa, jos et kokeile?

Heittäytymällä virtaan en nyt tarkoita sitä, että jäät kotisohvalle makaamaan ja kaikki tuodaan sinulle valmiina syliin. Vaan tarkoitan, että olet avoin muillekin tapahtumille, kuin niille mitä itse oli suunnitellut. Tarkoitan sitä, että luovut kontrollista. On hyvä olla jokin tavoite mitä kohti mennä, mutta luota siihen, että pääset sinne monia reittejä pitkin. Usein sellaisien, mitä emme osanneet itse edes kuvitellakaan.

Muistan joskus aijemmin toivoneeni, että saisin jonkinlaisen vahvistuksen siihen, että voin luottaa tulevaisuuteen. No eihän niitä vahvistuksia tullut silloin, vaan pystyin vain toteamaan, että kaikki meni juuri niin kuin pitikin jälkikäteen. Sillä hetkellä tajusin, että se on meidän kaikkien oma päätös, haluaako uskoa siihen, että elämä kantaa vai ei. Saamme kaikki luoda omat uskomuksemme siitä, pidämmekö tätä maailmankaikkeutta hyvänä vai huonona.

Olen itse tullut siihen päätökseen, että kun elän siitä uskomuksesta käsin, että elämä kantaa se myös alkaa kantamaan. Tämä uskomus ohjaa minua tekemään rohkeampia päätöksiä, elämään enemmän hetkessä, huolehtimaan vähemmän, kestämään vastoinkäymisiä paremmin ja elämään oman näköistä elämää. Toisin sanoen se tekee elämästäni paljon rikkaampaa. Ei sitä vahvistusta tule ulkopuolelta vaan se pitää luoda itse. Kun luotat elämään, luotat myös itseesi. Mitä enemmän tätä uskomusta harjoittelee ja mitä enemmän annat luottamuksen syventyä huomaat miten kaikki alkaa muuttua kevyeemmäksi. Suosittelen kokoeilemaan tätä ajatusleikkiä. Kuinka muuten tiedät, toimiiko se vai ei?

Monet teistä ei varmaankaan tiedä, että yksi tärkeimmistä työkaluistani valmennustyössäni on hypnoosi. Se herättää monissa paljon kysymyksiä ja ennakkoluuloja. Hypnoosi on turvallinen ja mielenkiintoinen työkalu ja siksi haluankin avata aihetta lisää. Olen viime aikoina saanut paljon kyselyjä siitä, mitä hypnoosi oikeasti on ja kuinka se toimii, joten ajattelin kertoa siitä teille hieman lisää.

Yleisin mielikuva ihmisillä hypnoosista on lavashow jossa joku hypnotisoidaan kelloa heiluttamalla kanaksi tai muuksi eläimeksi. Sitähän hypnoosi valitettavasti pahimmillaan on. Minusta hypnoosilla ei pidä pelleillä. Lavahypnoosi ja terapeuttinen hypnoosi on kaksi täysin eri asiaa. Lavahypnoosissa usein vain pilaillaan ihmisten kustannuksilla kun taas terapeuttisessa hypnoosissa käytetään muuntunutta mielentilaa avuksi eheyttämään ja vahvistamaan hoidettavaa. Hypnoosin aikana asiakas saavuttaa todella keskittyneen tietoisuuden tilan jossa mieli on avoin uuden oppimiseen ja asioiden uudelleen määrittämiseen.

Hypnoositila on siis muuntunut tietoisuuden tila jossa keho on rento ja mieli keskittynyt. Tila on samankaltainen kun juuri ennen nukahtamista kun keinumme unen ja hereillä olon välimaastossa. Tässä tilassa mielemme on vastaanottavaisempi muutokselle, koska tietoinen mielemme hiljenee, eikä koko ajan häiritse muutosprosessia. Hypnoosin aikana saadaan parempi yhteys tiedostamattomaan mieleemme, missä meidän niin sanottu ohjelmointi sijaitsee. Siksi hypnoosilla voi saada huomattavia muutoksia aikaan nopeasti, koska pääsemme työstämään eri haasteita tiedostamattoman mielen tasolle. Usein haasteemme ovat tiedostamattomia ja oireilemme niiden takia eri tavoin. Useat valmennettavat kokevat ahdistusta, mutta eivät tiedä miksi ja tämä johtuu juuri siitä, että ongelmat ovat tiedostamattoman mielen tasolla.

Jos tarkastelemme hypnoosia tieteen silmin voimme sanoa, että aivot ovat sähkökemiallinen elin, joka tuottaa eri sähkötaajuuksia tai niin sanottuja aivoaaltoja. Aaltotaajuuksia on viisi: Delta, Theta, Alfa, Beta ja Gamma. Jokainen aivoaalto luo meille eri tietoisuuden tilan. Aivojen tuottamat aaltopituudet vastaavat taas meidän eri mielentiloista. Esimerkiksi Delta-aallot luovat meille syvänunen tilan kun taas Alfa-aallot tekevät meistä rentoutuneita. Hypnoosin, syvän meditaation, mielikuvituksen virratessa, intensiivisten tunnetilojen tai unen aikana aivomme ovat Theta aaltopituudella. Eli hypnoosi ohjaa aivot tähän Theta aaltojen tilaan. Transsin aikana aivot voivat seikkailla myös muiden aivoaaltojen puolella, riippuen siitä minkälaista tilaa sillä kertaa haetaan. Theta aallot vastaavat hyvästä luovuuden tilasta, joten sinun on helppo rakentaa uusia toimintatapoja hypnoosin aikana.

Hypnoosilla pääsemme kiinni alitajuntaan samanaikaisesti kun meillä on päällä hyvä luova tila. Tämän takia opimme helposti uutta ja voimme luoda uusia parempia tapoja toimia Hypnoosin alaisena. Siksi teen usein valmennuksien aikana hypnoottisia mielikuvaharjoituksia, koska muuntunut mielentila helpottaa muutoksien syntymistä. Sanotaan, että kaikki elämämme tapahtumat jäävät kiinni alitajuntaamme, emme vain tietoisesti muista niitä, joten hypnoosi on oiva väline itsetutkiskelulle. Hypnoosi avulla voimme tutkia menneitä jos mielemme sen sallii ja saada selityksiä omalle käyttäytymiselle. Tätä kautta saamme selkeyttää omaan ajatteluun. Hypnoosi on siis todella terapeuttista ja todella hyvä työkalu itsensä kehittämiseen.

Hypnoosi on turvallista. Sen avulla ei saada ketään väkisin tekemään mitään, vaan mennään aina valmennettavan ehtojen mukaan. Hypnoosin aikana Ihminen on tietoinen ympärillä tapahtuvista asioista, mutta ei vain kiinnitä niihin huomiota. Hypnotisoitava on keskittynyt omaan sisäiseen maailmaansa, eikä välitä ympärillä tapahtuvista asioista. Hypnoosin aikana ihminen on rento, joten hypnoosi on voimaannuttavaa ja palauttavaa. Monet tulevat ainoastaan syvärentoutumaan hypnoosin avulla, koska se on siihen todella tehokas työkalu.

Uskon, että kaikki lähtee sisältäpäin. Se miten suhtaudumme maailmaan, muihin ihmisiin ja omiin ajatuksiimme luo todellisuutemme, joten hypnoosin ja henkisen valmennuksen avulla voit muuttaa elämääsi mielekkäämmäksi ja saada isoja oivalluksia. Hypnoosista on apua vaikka mihin. Sillä voi hoitaa painonhallintaa, stressiä, unettomuutta, pelkoja, riippuvuuksia, rajoittavia uskomuksia, huonoja muistoja ja muita mielen kiemuroita. Hypnoosi on oiva väline itsensä kehittämiseen ja ennen kaikkea rentoutumiseen. Hypnoosi ei ole mikään sirkusshow millä manipuloidaan ihmisiä vaan se auttaa sinua parhaimmillaan elämään täydellä potentiaalillasi. Usein meitä ei rajoita mikään fyysinen este vaan luomme omat rajoituksemme mielessämme. Mielemme rajoitukset luovat elämämme rajat. Pelkomme luovat meidän elämällemme raamit. Mitä jos voisit vapautua mielesi rajoituksistasi? Miltä elämäsi näyttäisi sillon?

Mielestäni maailmamme on muuttunut erittäin tavoitehakuiseksi. Meillä on todella kova kiire saavuttaa ja saada asioita. Haluamme niin paljon, että tulemme sokeaksi kaikelle sille hyvälle, mitä ympärillämme jo on. Olemme onnellisia vasta sitten, kun olemme löytäneet täydellisen kumppanin, meistä on tullut kuuluisia, olemme saaneet unelma työn tai laihtunut viisi kiloa. Elämme ”sitten kun” elämää. Osaamme olla tyytyväisiä vasta, kun olemme jotakin tai olemme saavuttaneet tavoitteemme. Elämme tulevaisuudessa, jolloin suurin osa elämästämme valuu ohitsemme ilman, että osaamme nauttia siitä. Olemme niin keskittyneitä tavoitteisiimme, että unohdamme elää. Elämästämme tulee suorittamista. Emme ole läsnä omassa elämässämme, koska ajatuksissamme haluaisimme olla jo valmiita. Haluaisimme jo tavoittaa päämäärämme. Mutta, mitä jos emme ole valmiita koskaan? Mitä jos emme saavuta tavoitettamme? Onko elämä silloin eletty turhaan?

En todellakaan sano, että tavoitteet ovat turhia. Mielestäni tavoitteet ovat erittäin tärkeitä. Ne näyttävät meille suuntaa, kun teemme valintoja ja ne ohjaavat meidän jokapäiväistä elämäämme. Kun tiedämme, mitä haluamme tiedämme mihin suuntaan olemme menossa. Emme vain kellu virran vietävänä. Tavoitteet tuovat selkeyttä elämään. Tavoitteista tulee rajoittavia silloin, kun ei osaa nähdä muuta kuin itse tavoitteen. Tavoitteesta tulee silloin koko elämämme. Siihen ei mahdu muuta. Jos ainoastaan elämme sen takia, että jonain päivänä pääsemme naimisiin tai ansaitsemme miljoonan, voi elämästä tulla suorittamista. Hyvä esimerkki on musiikki. Emme sitä kuunnellessa hyppää kappaleen loppuun, koska haluamme tietää miten se loppuu. Kuuntelemme kappaleen alusta loppuun mielenkiinnolla, kuunnellen sen sointuja ja sanomaa, nauttien siitä. Musiikkia on tarkoitus kuunnella. Se on tehty sitä varten. Samalla tavalla, kun elämä on tehty elettäväksi. Ei suoritettavaksi. Miksi emme eläisi niin, että nautimme matkasta, samalla, kun menemme tavoitteitamme kohti. Minne meillä on niin kova kiire?

Luulemme olevamme onnellisempia ja elämästämme tulevan täydenmpää, kun saavutamme tavoitteemme. Onko se todella näin? Kaikki olemme varmasti joskus saavuttaneet jonkun tavoitteen. Olemme odottaneet kyseistä päivää niin paljon, että kun se vihdoin koittaa olemme melkein pettyneitä. Tavoite ei tunnukaan niin hyvältä, kun oletimme. Saatamme ajatella että: ”Oliko tässä kaikki? Tämänkö eteen raadoin monta vuotta? ” Yleensä hurmos jonkun saavuttamisesta kestää vain hetken ja alamme sen jälkeen taas miettiä seuraavaa päämäärää. Emme ole ikinä tyytyväisiä. Joten sen sijaan, että nauttisit vain niistä hetkistä, kun saavutat jotain, kehotan nauttimaan myös matkasta. Ole läsnä omassa elämässäsi ja huomaa kaikki arjen pienet ilot. Nauti niistä ja koe tyytyväisyyttä, joka päivä. Silloin ei käy niin, että petyt, jos tavoite ei tulekaan saavutettua.

Mieti, jos tavoitteesi on nauttia elämästä, sitten kun pääset eläkkeelle. Sitten voit rentoutua ja nauttia kaikesta siitä omaisuudesta, jonka teit työelämässä. Sitten sattuukin niin, että eläkkeelle jäämisen aikaan oletkin todella sairas. Et pääsekään toteuttamaan kaikkia niitä matkoja, mistä olit haaveillut. Kuinka turhauttavaa se olisikaan. Tämän takia on tärkeää pitää tavoite mielessä, mutta muistaa nauttia matkasta. On hyvä matkan varrella kuunnella itseään ja omia toiveitaan. Mitä haluaisin tehdä juuri nyt? Voisitko jollain tapaa tehdä tästä hetkestä nautinnollisemman tai mukavamman ilman, että sabotoit tavoitettasi?

Sanotaan vaikka, että tavoitteenasi on kirjoittaa gradu. Joka ilta kun ystäväsi soittaa, et voi mennä tapaamaan heitä, koska sinun on keskityttävä koulutöihisi. Sanot heille, että voit nähdä heitä vasta, kun gradu on valmis. Iltaisin vakoilet ystäviesi puuhia sosiaalisessa meidassa ja mietit kuinkaa kurjaa sinun on vain lymyillä kotona. Kuinka hyvin luulet voivasi, jos ainoastaan pakotat itsesi kirjoittamaan? Et saa opiskeluille mitään vastapainoa ja inspiraatiosi ei virtaa. Jos sen sijaan näät ystäviäsi aina silloin tällöin, gradusi valmistuminen saattaa venyä hieman, mutta elämä gardun valmistumiseen asti on paljon mielekkäämpää. Kun jälkeenpäin muistelet gradunaikaista elämääsi, et ajattele sitä pahalla, vaan se aika elämästäsi tuntuu myös hyvältä. Näin olisi hyvä suhtautua koko elämään. Lempeydellä ja sallien, mutta pitämällä kuitenkin tavoite mielessä. Maaret Kalliota lainaten ole lujasti lempeä. Emme menetä mitään sallimalla elämäämme nautintoa ja hyvää oloa. Päinvastoin elämänlaatumme paranee.

Kun olemme lempeitä itsellemme pääsemme irti suorittamisesta ja pikku hiljaa alamme elää elämäämme. Mitä jos tavoitteemme olisikin nauttia elämästä? Mitä jos päämäärä ei olekaan se tärkein? Näin emme keskity vaan tulevaan, vaan osaamme nähdä ympärillä vallitsevan hetken, nautimme siitä ja teemme ihania muistoja. Tällä tavoin emme myöskään tule pettymään, jos tavoite ei tunnu siltä, mitä odotimme, koska matka sinne oli niin mukava. Voimme nähdä tavoitteet tienviittoina tai kompasseina, jotka ohjaavat toimintamme. Päämäärä ei siis ole se tärkein, vaan itse matka. Itse matka on elämä. Nauti siitä. Se on se tärkein.

”Täytyykö aina jaksaa” on ollut teema, mitä on pohdittu paljon viime aikoina. Masennus ja uupumus ovat lisääntyneet ja se on merkki siitä, ettei kaikki ole hyvin. Törmään liian usein ihmisiin, jotka hymyilevät aina, mutta hymyn takaa paljastuukin aivan toisenlainen tarina. Uskon, että huonovointisuus koetaan nykyään heikkoutena. Sitä ei uskalleta näyttää, koska se ei ole niin sanotusti haluttu tunne. Häpeämme huonovointisuuttamme. Ehkä siksi, että sosiaalinen media ja yhteiskunta jumaloivat tietynlaista unelmaelämää. Se elämä on onnellista ja täynnä menestystä ja siitä syntyy helposti tunne, että jos ei ole onnellinen ja menestynyt on epäonnistunut. Ei ihme, ettei ikävistä tunteista haluta puhua. Ne leimaavat meidät tietynlaiseksi, epäonnistuneiksi.

Minusta epämiellyttävät tunteet kuuluvat elämään ja ovat osa meidän kehitystämme ihmisenä. Olen onnellinen siitä, että nykyään on kansainvälisiä mielenterveyspäiviä ja esimerkiksi uupumuksesta ja masennuksesta uskalletaan puhua avoimemmin. Tämä lisää tietoisuutta näiden asioiden ympärillä ja ihmiset, jotka näistä kärsivät saavat helpommin apua ja tuntevat etteivät ole yksin. Niin usein jäämme yksin kotiin potemaan huonoa oloa ja se jos jokin lisää tuskaa. Emme uskalla puhua ongelmistamme, koska silloin meidät leimataan heikommiksi tai uskomme, että meitä ei hyväksytä. Todella moneen on iskostunut uskomus siitä, ettei tunteita saa näyttää julkisesti. Esimerkiksi julkisesti itkeminen koetaan usein häpeälliseksi. Uskon, että tämä on kollektiivinen trauma, joka on jäänyt meihin sota-ajoista. Sodan aikana piti pärjätä ja kovettaa itsensä. Tunteille ei ollut tilaa. Isovanhempamme kasvoivat tässä uskossa ja ovat kasvattaneet vanhempamme tähän uskomukseen. Vanhempamme opettivat sen taas meille. Voimme itse valita haluammeko jatkaa trauman levittämistä vai muuttaa tätä käyttäytymistä. Sodasta on kuitenkin jo monta kymmentä vuotta, joten eikö olisiko jo aika tuulettaa näitä vanhoja käsityksiä.

Jokainen ihminen käy läpi vaikeuksia elämänsä aikana. Se on väistämätöntä. Se on oleellinen osa elämää ja vaikeuksien kautta kasvamme ihmisinä. Kun muistelemme elämämme vaikeimpia hetkiä voi olla yllättävää huomata, kuinka juuri ne vaikeat hetket olivatkin niitä, joista opimme kaikkein eniten. Miksi emme siis voisi puhua tunteistamme, peloistamme ja haasteistamme avoimemmin. Jos ne ovat luonnollinen osa elämää, niin mikä niissä hävettää? Jos vaikeat elämäntilanteet toimivat meille arvokkaina oppitunteina, miksi häpeäisimme niitä?

Uskon, että paljastamalla syvimmät tunteemme ja pelkomme näytämme muille ketä me todella olemme. Joudumme riisumaan maskimme ja olla autenttisesti auki muille. Voi olla, että tunteellisuus ei kuullu rooliimme, jota esitämme ja sen vuoksi emme voi näyttää, sitä miltä meistä aidosti tuntuu. Pelkäämme, että emme tule hyväksytyksi sellaisena kun olemme. Pelkäämme, että meidät hylätään tai jäämme yksin jos emme ole niinkuin kaikki muut tai mieluista seuraa. Pohjimmiltaan haluamme kaikki tulla kuulluiksi, nähdyiksi ja hyväksytyiksi. Emme halua puhua tunteistamme tai pyytää apua, koska pelkäämme, että muut näkevät ”heikkoutemme”. Pelkäämme siis, että muut näkevät todellisen itsemme.

Olen tässä vuosien varrella huomannut, että kun on avoin ja rehellinen muita kohtaan, muut vastaavat samalla tavalla takaisin. Avoimuuden ja rehellisyyden kautta parisuhteet ja ystävyydetkin syvenevät. Saman on todistanut trauma tutkija ja funktional life coaching guru Mastin Kipp. Kippin työ ja tutkimukset ovat osoittaneet, että turvalliset ja avoimet ihmissuhteet ovat ne missä parannumme kaikkein parhaiten. Kun löydämme luotettavan ystävän, terapeutin, vanhemman, vertaistukiryhmän tai vaikka psykologin kenen kanssa meillä on turvallinen olla, alamme parantua. Tutkimukset ovat osoittaneet, että itse vaikeat tapahtumat eivät ole se, joka traumatisoi meitä eniten, vaan se, miten suhtaudumme siihen, mitä tapahtui ja kuinka ”varastoimme” sen mieleemme. Kun meille tapahtuu jotain kamalaa, sulkeudumme ja usein syytämme itseämme tapahtumista. Teemme huomaamattamme vaikeasta tapahtumasta osan identiteettiämme.

Meidän ei tarvitsisi hävetä ikäviä tunteita tai tapahtumia, koska ne eivät määrittele meitä ihmisinä. Ne ovat vain asioita, joita meille joskus tapahtui. Tottakai ikävien asioiden skaala on todella laaja ja niiden seurauksena voimme voida todella huonosti, mutta sitä suuremmalla syyllä niistä olisi hyvä puhua. Traumoja on meillä kaikilla. Kukaan ei välty niiltä. Jokaisen ihmisen syntymä on meille trauma, joten kukaan ei välty niiltä. Trauman ei aina tarvitse olla dramaattinen ja iso tapahtuma. Trauma muodostuu yksinkertaisuudessaan siitä, kun jollain ihmisellä ei ole tarpeeksi henkisiä voimavaroja osatakseen suhtautua johonkin tiettyyn tapahtumaan oikealla tavalla. Esimerkiksi voi olla että, lapsi kadottaa hetkeksi vanhempansa näkökentästään ja hän vetää siitä johtopäätöksen, että hänet on hylätty. Tästä voi muodostua trauma, jonka ansiosta henkilö alkaa pelätä yksinoloa tai takertuu ihmisiin. Traumatisoitumisen aiheuttaa usein joku muu ihminen, mutta toinen turvallinen ihminen on trauman eheytymisen avain. Siksi on tärkeää, ettemme jää yksin ongelmiemme kanssa, vaan puhumme miltä meistä tuntuu.

Paranumme ikävistä tapahtumista parhaiten kun kohtaamme ne tunteet, jotka tietty tapahtuma meissä herätti ja pääsemme purkamaan ne turvallisessa ympäristössä. Ongelmat syntyvät usein siitä, kun tukahdutamme tunteemme. Emme ehkä halua kohdata tiettyjä tunteita, koska ne ovat liian kivuliaita tai sitten meillä on jokin uskomus, joka estää meitä tuntemasta tietyt tunteet. On hyvä selvittää miksi koet, että tunteita ei saa näyttää ja sitä kautta pääset eroon tästä blokista. Monet ahdistuvat, uupuvat tai masentuvat, koska heidän tunnetaakkansa ovat liian suuria kannettaviksi. Taakka voi käydä niin raskaaksi, että se lamauttaa koko kehon ja mielen. Monet uskovat, että ikävät tunteet ja tapahtumat voi vain sivuuttaa, mutta ajan myötä ne alkavat vaikuttamaan mieleen ja kehoon. Kun kohtaamme vaikeat tunteet vapaudumme niiden tuomasta taakasta ja olomme kevenee. Usein itkun jälkeen on puhdistunut olo ja on kirjaimellisesti kevyeempi olo kun on päässyt purkamaan sydäntään jollekin. Henkiset taakat voivat aiheuttaa erillaisia jännityksiä kehoon ja sairastuttaa ihmisen. Siksi on niin super tärkeää, että osaamme puhua ja olla rehellisiä. ”You got to feel it to heal it”.

Kannustan siis kaikkia olemaan rehellisiä itselleen. Aina ei tarvitse olla kaikki hyvin. Kaikki tunteet ovat osa elämää, eikä niitä tarvitse hävetä. Ne ovat vain tunteita. Ikäväksi luokitellut tunteet kuuluvat elämään samalla tavalla kuin ne mukavatkin. Minusta rohkeus on sitä, että uskaltaa myöntää omat heikkoutensa. Uskalla tuntea tunteesi. Ole auki ja haavoittuvainen. Uskalla pyytää apua ja ottaa sitä vastaan. Se tekee tunne-elämästäsi super paljon rikkaampaa. Tämä saattaa olla helpommin sanottu kuin tehty, mutta kokeile. Voit varmasti paremmin. Ole avoin ja etsi ympärillesi tukeva ympäristö. Kenenkään ei tarvitse olla yksin vaikeiden asioiden kanssa, eikä aina tarvitse jaksaa. Elämä on ylä ja alamäkiä ja se on ihan ok. Aluksi tunteiden purku voi tuntua haastavalta, mutta mikään tunne ei kestä ikuisesti. Kaikki muuttuu aikanaan, joten jopa ne ikävät tunteet muuttuvat. Lopulta tulet huomaamaan, että kaikki muuttuu hyväksi.

Oletko koskaan löytänyt itseäsi tilanteesta, jossa kysyt itseltäsi: ”Miksi minulle aina käy näin?”. Oletko tuntenut, että aina sinua kohdellaan huonosti tai saat jatkuvasti lokaa niskaasi? Syytteletkö muita siitä, että elämäsi ei etene vai onko oma huono fiiliksesi muiden aikaansaamaa? Jos löydät itsesi jatkuvasti samankaltaisista tilanteista, sinun on aika pysähtyä hetkeksi ja tarkastella tilannetta uusin silmin. Olisiko aika vaihtaa näkökulmaa? Jos jokin asia ei toimi, sitä on turha toistaa. Tämä pätee myös ajatuksiin. Ei ole mitään järkeä toistaa asioita saman kaavan mukaan ja olettaa, että lopputulos olisi erilainen. Jos toimit aina samalla tavalla, kuinka voit olettaa, että lopputulos olisi erilainen? Se on hulluutta.

Huomaamattamme voimme jumiutua toistamaan tiettyjä käyttäytymismalleja ja niiden seurauksena löytää itsemme yhä uudelleen samankaltaisista tilanteista. Tämä luo meille usein pettymyksiä ja riittämättömyyden tunteita. Luulemme ongelman ratkeavan vaihtamalla työpaikkaa, kumppania, asuntoa tai vaikka paikkakuntaa, mutta löydämme itsemme kuitenkin aina samasta tilanteesta. Syyttelemme usein toisia siitä, kuinka he kohtelevat meitä huonosti ja olemme vihaisia maailmalle siitä, kuinka se on niin julma. Uhrin rooli on niin helppo ottaa, mutta tuoko tämä uhriutuminen mitään helpotusta itse ongelmaan? Muuttaako se kaavaa? Ei mitenkään. Ongelma ei siis ratkea ulkoisia asioita syyttämällä, vaan muutoksen on tultava sisältäpäin. Harvoin osaamme niin sanotusti mennä itseemme ja tarkastella olisiko meillä itsellä jotain tekemistä asian kanssa. Voisimmeko itse olla syypäitä siihen, että löydämme itsemme aina samoista tilanteista?

Nämä kaavat tai käyttäytymismallit ovat sisäisiä, joten niitä ei ulkoiset asiat voi muuttaa. Siksi on hyvä omata sen verran nöyryyttä, että voi tarkastella itseään ja sitä kuinka itse toimii. Kuinka voisit muuttaa omaa sisäistä ”koodaustasi” niin, että asiat alkaisivat sujua paremmin? Voi olla, että on nähtävä asiat isommassa mittakaavassa, oppia arvostamaan itseään enemmän tai vaikka toimia enemmän omien arvojen mukaisesti. Muutokset voivat olla mitä tahansa, mitä sinä tarvitset juuri nyt, kunhan se lähtee sinusta itsestäsi ja toimii sinun parhaaksesi. Liian usein etsimme syitä ongelmiimme ulkopuolelta. Useimmiten vastaus löytyy kuitenkin meistä itsestämme. Harvoin osaamme nähdä isojen egojemme takaa sitä totuutta, että ehkä omassa käytöksessämme olisikin muutoksen varaa. 

Mitään ongelmaa ei voi ratkaista samassa tietoisuuden tilassa missä loimme sen. Meidän on siis laajennettava tietoisuttamme. Toisin sanoen meidän tulee tutkia asioita ja saada lisää tietoa itsestämme, eli tulla tietoiseksi omasta toiminnastamme. Looppaamme tuhansia ajatuksia päivittäin huomaamattamme ja nämä ajatukset luovat käyttäytymisemme. Siksi on tärkeää selvittää, mitkä ovat ne rajoittavat uskomukset, jotka blokkaavat sinun elämääsi. Jotkut tekevät tämän työn yksin itsetutkiskelun kautta ja toiset tarvitsevat siihen ulkoista apua. Tähän voi auttaa esimerkiksi hyvä ystävä, henkinen valmentaja tai vaikkapa terapeutti. Sisäisten kaavojen hahmottaminen saattaa välillä olla vaikeaa yksin. Olemme niin tottuneet näkemään itsemme tietyssä valossa, että sokaistumme sille, minkä tarvitsee muuttua. Usein jonkun muun esittämät pari täsmällistä kysymystä voi avata täysin uudenlaisen kuvan tilanteesta. Kun sisäinen maailmasi muuttuu, alat huomata, kuinka ympäristösikin muuttuu. Kun alat suhtautumaan asioihin eri tavalla, saattavat vanhat painostavat asiat tuntua kevyeemmiltä. Ei tarvitse muuttaa tai vaihtaa työpaikkaa, vaan ainoa asia, mikä tarvitsee muutosta on ajatusmaailmasi. 

Näin ollen, kun joku valittaa asioista tai heittäytyy uhrin rooliin, haluan muistuttaa siitä, että olemme kaikki vastuussa omasta onnellisuudestamme. Olemme itse vastuussa siitä, miten annamme muiden ihmisten kohdella meitä, tai kuinka puhumme itse itsellemme. Olemme vastuussa siitä, miten suhtaudumme asiohin ja kuinka käyttäydymme muita kohtaan. Voimme itse vaikuttaa siihen jäämmekö uhreiksi vai haluammeko muuttua.

Kun löydät oikeat työkalut sisäiseen työhön, kaikki on mahdollista. Kun sisäinen maailmasi on linjassa itsesi kanssa ja voit hyvin, se heijastuu ympäristöön. Olet silloin hyvällä tuulella, käyttäydyt muita kohtaan mukavammin ja olet parempi versio itsestäsi. Kun hymyilet muille, he usein vastaavat hymyysi ja näin se oma sisäinen työ hyödyttää sinua ja muita. Joten, jos asiat harmittavat tai jokin asia ei suju niinkuin haluaisit, ota hetki ja tarkastele itseäsi. Mitä sinä voit tehdä toisin juuri nyt?  Älä lähde heti syyttelemään muita, vaan toimi itse esimerkkinä siitä, miten haluaisit muiden toimivan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja onnellisuudestasi. Vain sinä voit tehdä sen. Ei kukaan muu.

Viime aikoina olen miettinyt paljon sitä, mistä minäkuvamme muodostuu? Mistä tulee se kokemus, että jokin asia tuntuu minulta? Miksi uskon niin vahvasti olevani jonkunlainen? Oletko koskaan itse pysähtynyt miettimään, mistä oma minäsi koostuu? Meillä on tuntemus siitä ketä me olemme, mutta tämä tuntemus saattaa muuttua vuosien myötä. Tämä pistää miettimään onko mitään pysyvää minua? Jos kuva itsestä voi muuttua, onko silloin pysyvää minua olemassa? Onko olemassa jokin ydin olemus, joka on muuttumaton? Jos on niin mikä?

Usein kun kysyn ihmisiltä ketä he ovat, he vastaavat olevansa esimerkiksi valokuvaajia, sihteereitä, tanssijoita, äitejä tai opettajia. Liitämme minämme todella vahvasti tekemiseen. Useimmat kokevat olevansa ammattinsa tai jokin muu rooli, mitä ulkoapäin heille on annettu. Hauskaa tässä on se, että omaksumme itseksemme jotain, joka tulee ulkoapäin, vaikka kokemus minästä pitäisi olla sisässämme. Se on jotain, mitä meidän tulisi itse määrittää, eikä muiden. Tottakai koemme maailman aistiemme kautta ja annamme näin ulkoisen maailman tulla sisään, mutta kun on kyse niin tärkeästä asiasta kun minäkuvasta, niin miksi annamme ulkoisen maailman vaikuttaa siihen niin paljon?

Uskon yhden syyn siihen olevan se, että ohjaudumme ulkoapäin niin voimakkaasti. Tämä on varmasti kasvatuksemme ja koulusysteemimme aikaansaannosta. Meille on pienestä pitäen kerrottu missä me olemme hyviä tai missä olemme vähemmän hyviä. Emme ole itse saanut muodostaa mielipidettä itsestämme. Jos Kalle on ala-asteen musiikintunnilla laulanut epävireisesti, on opettaja saattanut tokaista, että Kallesta ei tule laulajaa. Lapset uskovat auktoriteetteja ja näin ollen Kalle on luonut uskomuksen, että hän on huono laulaja. Tämähän tosiaan ei ole totta, koska kaikki osaavat laulaa. Kyse on vain puuttuvasta tekniikasta. Joka tapauksessa Kalle on luonut itselleen rajoittavan uskomuksen, joka on nyt osana hänen kokemaa minuuttaan. Tämä uskomus on suoraan jonkun toisen sanelema, eikä Kallen itse luoma. Pikkuhiljaa eri tapahtumista tämän pojan ytimen päälle kasvaa enemmän ja enemmän uskomuksia siitä ketä hän kokee olevansa. Useimmat uskomukset syntyvät muiden mielipiteistä ja eri tapahtumien tulkinnoista. Harvoin luomme itse itsemme, että ”tällainen haluan olla”. Tulkitsemme itsemme ja olemisemme toiminnan ja muiden kautta, vaikka oikeasti oma minämme ei liity siihen.

Tänä päivänä yhteiskuntamme rakastaa tehokkuutta ja jumaloi menestystarinoita. Tämä johtaa siihen, että alamme määrittää itsemme tekemisen kautta. Koska Kalle ei usko olevansa hyvä laulaja hän tuntee alemmuutta ja se saattaa vaikuttaa hänen minäkuvaansa negatiivisesti. Kalle kokee olevansa huonompi kuin muut. Koska koemme itsemme niin vahvasti tekemisen kautta, koemme itsemme arvottomaksi, jos emme koko ajan ole suorittamassa. Oman itsemme ja omanarvontuntomme perustuu liian usein siihen, kuinka paljon saamme aikaan ja kuinka hyvältä näytämme. Olemme niin kiinni ulkoisissa asioissa, ettemme edes huomaa sitä. Nykyään ihmisten on vaikea rentoutua, koska he kokevat siitä huonoa omatuntoa. Koko ajan ”pitäis” olla tekemässä jotain. Jos ei suorita on huonompi ihminen. On arvoton. Tämä oravanpyörä ajaa ihmiset usein uupumuksen partaalle. Koska uskotaan, että vain arvottomat ja laiskat ihmiset pysähtyvät lepäämään ei ole aikaa oleiluun.

Olisikohan jo aika muuttaa tätä tapaa suhtautua minuuteen? Siitä ei yleensä seuraa mitään hyvää. Jos palataan hetkeksi siihen ytimeen, jonka päälle nämä kaikki uskomukset kasvavat. Siihen ydinminään ja mikä se on? Kun synnymme tähän maailmaan lapsena, olemme kuin tyhjiä tauluja. Vailla uskomuksia tai muita rajoittavia tekijöitä. Olemme vain puhdasta olemista. Tutkimme mielenkiinnolla maailmaa ja olemme onnellisia. Lapsi ei tuomitse ketään, eikä se tule tuomituksi. Se puhtaus ja viattomuus, mikä lapsessa näkyy on meidän ydin. Siinä ei ole muiden sanelemia rooleja tai itse luotuja uskomuksia. Tämä ydin on täydellinen. Siitä paistaa onnellisuus, ilo ja rakkaus. Tästä ytimestä löytyy kaikki ainekset lähteä tekemään ja kasvamaan ihan minkälaiseksi ihmiseksi tahansa. Se täydellisyys löytyy meistä kaikista, vaikka sitä ei aina uskoisi. Se täysi potentiaali olemme me. Se on meidän ydin. Lapsessa on kaikki potentiaali olla ja tehdä ihan mitä vain, ennen kuin rajoittavat uskomukset astuvat peliin. Vaikka uskomukset alkavatkin jossain kohtaa hämärtää yhteyttä itseemme, se ei tarkoita sitä, että tämä ydin katoaisi. Se pysyy meissä koko elämämme ajan ja sinne voi löytää takaisin. Se vaati hieman itsensä tarkastelua ja asioiden purkamista, mutta se on mahdollista.

Tärkeintä tässä havainnossa on se, että olemme pohjimmiltamme kaikki ihan samanlaisia. Kukaan ei ole toista arvokkaampi, vaikka hän tekisi mitä tai olisi menestyneempi. Olemme riittäviä juuri sellaisina kun olemme juuri nyt. Minämme tai oma ytimemme on jo täydellinen, eikä mikään voi muuttaa sitä. Meidän ei tarvitse suorittaa tai tehdä jotain, tullaksemme paremmiksi ihmisiksi. Tämän oivaltamisen jälkeen, voimme myös tarkastella omia uskomuksiamme kriittisemmin. Voit kysyä itseltäsi haluanko minä todella ajatella itsestäni näin? Minäkuva ei loppujenlopuksi ole muuta kuin joukko uskomuksia, mitä olemme itsestämme luoneet. Ne eivät ole totta. Me vain uskomme niin.

Läsnäolo. Se ihana tunne joka valtaa sinut hyvän keikan aikana, joogamatolla loppurentoutuksen aikana tai hyvään keskusteluun uppoutuneena. Se on se ihana tunne kun on hyvä olla, mieli on hiljainen ja voi aistia ympärillä olevan maailman selkeästi. Kaikki tietävät mitä läsnäolo on, mutta haluan tuoda esiin kuinka tärkeää ja voimakas elementti se oikeasti on. Läsnäolo saattaa olla vaikeaa yhteiskunnassamme, koska koko ajan on kiire. Informaatiotulva minkä keskellä elämme on valtava ja se kuormittaa ajatteluamme koko ajan. Läsnäolo on pysähtymistä asioiden äärelle. Silloin kiinnitämme täyden huomion vallitsevaan hetkeen. Kuinka usein oikeasti teemme sitä? Läsnäolo on puhdasta olemista. Olemista ilman ajatuksia. Ei spekuloida tilannetta, mietitä tulevaa tai murehdita menneitä. Usein läsnäolo tuntuu myös rauhana, ilona ja onnellisuutena. Ei ole kuin tämä hetki, eikä siinä paina murheet, koska mieli on tyhjä. 

Itse näen läsnäolon vapautumisena. Vapautumisena mielemme kahleista. Ajattelemme koko ajan, joten harvoin osaamme olla tyhjin mielin. Koemme usein läsnäolevan hetken menneiden kokemusten tai tulevan kautta. Emme kohtaa uusia hetkiä puhtaasti siinä ja nyt, vaan käyttäydymme niin, kuin joskus aikaisemmin olemme oppineet. Käyttäydymme siis vanhojen opittujen kaavojen mukaisesti. Jos elät tätä hetkeä menneisyydestä käsin annat menneiden tapahtumien vaikuttaa käyttäytymiseesi. Silloin et ole vapaa, vaan menneisyyden vanki. Esimerkiksi koulukiusatusta saattaa tulla todella arka ja taipuvainen miellyttämään muita, koska häntä on kiusattu nuorempana. Hän saattaa vältellä tiettyjä tilanteita ja jättää asioita sanomatta, koska pelkää tulevansa arvostelluksi. Tällöin kiusattu ihminen toistaa samoja opittuja malleja nuoruudesta, vaikka nykyinen tilanne saattaisi olla täysin toinen. Hän elää siis nykyhetkeä menneestä käsin, vaikka itse kiusattu, ympäristö ja olosuhteet ovat täysin erillaiset. Jos hän ymmärtäisi, että nämä pelot ja ajatusmallit ovat menneisyyden kummituksia, hän ei pelkäisi enää. Jos hän osaisi tyhjentää mielensä ja keskittyä läsnäolevaan hetkeen, ei pelottavia ajatuksia liikkuisi mielessä. Mieli olisi tyhjä. Tyhjyydestä nousisi ikäänkuin uusi mahdollisuus luoda juuri sellainen toimintatapa kuin itse haluaa. Kiusattu vapautuisi vanhasta roolistaan kiusattuna ja voisi kohdata uudet tilanteet juuri sellaisina, kun ne nyt ovat. Eli tyhjällä mielellä, ilman vanhoja opittuja rooleja. Hän voisi kohdata tilanteen aitona, ei menneisyyden varjostamana. Läsnäolo ikäänkuin nollaa menneet, se puhdistaa joka hetken.

Läsnäolon jalo taito saattaa olla aluksi vaikea toteuttaa. Välillä mielemme käy niin ylikierroksilla, että sitä on vaikea hiljentää. Olemme niin kiinni ajatuksissamme ja mielessämme, että samaistumme niihin. Luulemme olevamme ajatuksemme, vaikka oikeasti toimimme niiden tarkkailijoina. Usein myös tällaiset opitut toimintamallit istuvat niin syvällä, että ne ovat osa persoonallisuuttamme. Siksi jostain ajatuksesta saattaa olla hankala luopua, koska koemme olevamme se ajatus. Jos luovumme tietystä ajatusmallista tuntuu siltä, kuin luopuisimme osasta itseämme. Esimerkiksi kiusattu ihminen kokee olevansa arka, vaikka todellisuudessa hän on vain oppinut olemaan arka. Se ei ole hänen oikea olemuksensa. Hän voi tyhjällä mielellä olla ihan mitä vain. Jokainen voi valita sen roolin, jonka haluaa ottaa läsnäolon avulla.

Läsnäolo on myös mahtava työkalu itsetuntemukseen. Kun olet läsnä voit huomata, mitä kehossasi ja mielessäsi tapahtuu. Voit niin sanotusti kuulla itsesi paremmin. Haluaako intuitio kertoa sinulle jotain, vai onko sinulla kenties tuntemuksia, joita et ole huomannut? Läsnäolo voi antaa meille oivalluksia, jotka nousevat tiedostamattomasta mielestämme, kun pysähdymme kuuntelemaan. Voimme saada vastauksia kysymyksiin, joita emme tiedostavalla mielellämme osaa ratkoa. Kun olemme läsnä ja mielemme on hiljainen, voimme niin sanotusti kuulla itsemme paremmin. Monet ihmiset ovat saaneet uusia oivalluksia meditaation aikana ja juuri tästä on silloin kyse. He ovat kuulleet sisäiset viestinsä paremmin. Läsnäolo antaa meille mielenrauhaa ja parempaa yhteyttä itseemme. Koita pysähtyä hetkeksi ja keskittyä hengitykseesi. Siinä hetkessä huomaat paremmin mitä itsellesi kuuluu. Tyhjällä mielellä on helpompi aistia, mitä omassa kehossa tapahtuu.

Läsnäolo rakentaa meille myös syvän yhteyden muihin ihmisiin. Kun todella olet läsnä jollekin henkilölle, huomioit ja kuulet hänet paremmin. Olet varmaan joskus kohdannut ihmisen, jonka kanssa on todella epämiellyttävä jutella, koska hän ei ole henkisesti paikalla. Tämä henkilö on niin ajatuksissaan, että tuskin kuulee sinua. Voit nähdä kuinka hänen katseensa harhailee, hänen ajatuksena karkailevat ja hän ei kuuntele sinua lainkaan. Ilman läsnäoloa ei synny yhteyttä toisiin. Kun joku ei ole läsnä, hän ei kuule, eikä näe sinua, koska on ajatustensa vallassa. Ehkä hänen mielessään liikkuu seuraavan päivän kauppareissu tai mitä ikinä to-do-listalla silloin onkaan. Joka tapauksessa henkilö ei ole läsnä, vaikka hän on fyysisesti paikalla. On täysin mahdotonta luoda syvempiä suhteita ihmisiin jos et osaa olla läsnä. Ihminen kaipaa yhteyttä toisiin ihmisiin ja siksi läsnäoloa olisi hyvä harjoitella. Voit huomata kuinka ihmissuhteesi paranevat kun todella kuulet ja näet mitä ympärilläsi olevat ihmiset sanovat.

Läsnäolo vaikuttaa myös muistiin. Kun todella olet läsnä toiselle henkilölle muistat paremmin mitä hän sanoo sinulle. Muistat, mitä ympärilläsi tapahtuu, kun mielesi koko kapasiteetti on käytössäsi. Ei ajatusten kuormittama. Olet varmasti joskus lukenut kirjaa niin, että olet samalla miettinyt menneen päivän tapahtumia. Kuinka paljon kirjasta jäi mieleen? Yleensä ei mitään. Usein joudumme hyppäämään takasin pari sivua ja lukemaan sivut uudelleen, koska mitään ei jäänyt muistiin. Kuinka turhaa toimintaa tämä onkaan! Sama pätee kaikkeen tekemiseen. Emme unohtele avaimiamme tai murehdi muistimmeko pakata mukaan tarvittavat tavarat. Me olemme tietoisia toiminnastamme ja muistamme mitä tapahtui, koska olimme läsnä näitä asioita tehdessämme. Tämä tarkoittaa myös sitä, että olemme läsnä itsellemme ja omalle elämällemme. Mitä enemmän osaamme olla läsnä, sen tehokkaampia olemme. Elämästä tulee nautinnollisempaa kun todella koet kaiken sen mitä ympärilläsi tapahtuu.

Myös stressinhallintaan läsnäolosta on suuri apu. Kun osaat elää hetkessä et stressaa tulevan päivän tapahtumia etukäteen. Elät silloin tässä, etkä tulevaisuudessa. Tiedät, että et voi viellä vaikuttaa seuraavan päivän palaveriin, koska et vielä ole siellä. Ei auta, vaikka kuinka murehtisit ja jännittäisit asiaa etukäteen. Päinvastoin, yleensä se vain pahentaa tilannetta. Parasta on kohdata tilanne paikan päällä, sellaisena kun se on. Tottakai hyvä valmistautuminen auttaa olemaan itsevarmempi esimerkiksi tulevassa palaverissa, mutta murehtiminen siitä, muistaako kaiken sanottavan on täysin turhaa. Niin kuin joskus aiemmissa teksteissäni mainitsinkin, mielemme ei erota mielikuvitusta todesta. Joten, kun ajattelemme stressaavaa tilannetta kehomme reagoi siihen aivan samalla tavalla kuin olisimme jo kyseisessä tilanteessa. Tällä tavalla elämme stressaavassa tilanteessa pidempään, kuin mitä meidän olisi tarvetta. Opi hyväksymään se, että olet tässä ja nyt, etkä voi huomisen tapahtumille vielä mitään. Voit suunnitella kuinka toimit tulevaisuudessa, mutta sen jälkeen voit palata tähän hetkeen ja nauttia sen tuomasta mielenrauhasta. Tulet huomaamaan, että työsi laatu paranee, mitä enemmän olet läsnä. Jos mieli karkailee, huomaa se ja tuo se takaisin siihen hetkeen missä olet. Läsnäolo tasapainottaa tilanteen ja tuo sinut takaisin balanssiin. 

Flow-tilaa voidaan myös kutsua läsnäoloksi. Silloin olet täysin hetkessä, keskittynty siihen mitä teet ja asiat tapahtuvat kuin itsestään. flow-tila tuntuu siltä, kuin aika pysähtyisi ja jaksat toimia jonkun asian parissa tuntematta nälkää tai väsymystä. Tällöin mieli on täysin tyhjä ja asiat tapahtuvat ilman tietoista ponnistelua. Usein luulemme, että asiat eivät tapahdu ilman tietoista ponnistelua, mutta flow-tila toimii hyvänä esimerkkinä siitä. Olemalla täysin läsnä saamme itse asiassa helpommin asioita aikaan. Tämä johtuu varmasti siitä, että usein meillä menee enemmän aikaa asioiden murehtimiseen, kun niiden tekemiseen. Emme flow-tilan aikan blokkaa itseämme omalla ajattelullamme. Mitä enemmän harjoittelet olemaan läsnä sitä useammin koet flow-tilan. Parhaimassa tapauksessa koko elämästä tulee yksi pitkä flow-tila. Mikä olisikaan sen ihanampaa!

Läsnäolossa saamme olla vapaita mielen hälinältä. Tulemme tehokkaimmiksi ja muistimme paranee. Koemme elämän aidosti juuri sillä hetkellä ja elämästä tulee rikkaampaa. Aikaa tuntuu kuluvan hitaammin ja saat asioita aikaan ilman ponnisteluja. Kun olemme läsnä tunnemme elävämme. Koemme kaiken aidosti. Ne hetket joina olemme eläneet tässä ja nyt, ovat ne, jotka jäävät mieleemme parhaiten. Ne hetket aistimme 100%:sti. Ne ovat ne hetket, mitä muistelemme vanhana kiikkutuolissa. Tee elämästäsi rikkaampaa ja keskity hetkeen. Elä hetkessä on cliché, mutta ei syyttä. Tämä hetki on kuitenkin kaikki mitä meillä on, joten etkö sinäkin pysähtyisi sen äärelle.

Ps. Jos haluat lukea lisää läsnäolosta voin lämpimästi suositella Eckhart Tollen kirjoja Läsnäolon voimaa ja Uusimaa. Molemmat ovat ihania teoksia tästä aiheesta.

Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota niihin ajatuksiin mitä mielessäsi liikkuu? Minkä laatuisia ne ovat? Toistuvatko samat ajatukset usein? Miten ajatukset vaikuttavat sinuun? Se mitä ja miten ajattelemme vaikuttaa todella voimakkaasti siihen, mitä meille ja ympärillämme tapahtuu. Se minkälaista elämää elämme rakentuu paljolti sen mukaan, mitä päässämme liikkuu. Luomme ajatuksillamme oman todellisuutemme. Toisin sanoen, jos todellisuutemme rakentuu sisäisien prosessien kautta, voimme prosesseja muuttamalla vaikuttaa todellisuuteemme. Kaikki se mitä meillä on tänään on toiveidemme ja ajatuksiemme aikaansaannosta. On siis erittäin tärkeää olla tietoinen siitä tarinasta mitä kerromme itsellemme. Kerrotko itsellesi hyvää tarinaa vai sabotoitko omaa elämääsi ajatuksillasi? 

Ihmisellä on noin 70 000 ajatusta päivässä ja suurimmaksi osaksi toistamme paria kolmea asiaa mielessämme jatkuvasti. 70 000 ajatusta on valtava määrä! Varsinkin, jos toistamme jotain ajatusta monta kymmentä tuhatta kertaa päivässä. Mieti, mikä voima sillä on! Kun tarpeeksi monta kertaa altistuu jollekin ajatukselle, alkaa pikkuhiljaa uskomaan sitä. Tavallaan aivopeset itsesi uskomaan jotakin. Ajatukset, tunteet ja toiminta ovat vahvasti linkittyneitä toisiinsa. Kun muutat yhtä parempaa suuntaan, muut seuraavat perästä.

Hyvä esimerkki ajatuksen voimasta on niin sanottu Placebo-efekti. Placebo syntyy niin, että luulet saavasi jotain lääkettä tiettyyn vaivaan, vaikka oikeastaan saamasi pilleri on tehoton. Koska uskot saavasi lääkettä uskot parantuvasi ja keho alkaa tervehtyä. Alat siis käyttäytyä ajatusten mukaisesti ja keho alkaa tuottamaan hyviä kemikaaleja huonojen sijaan. Aivot saavat tietyn ajatuksen ja sen perusteella ne ohjaavat kehomme toimintaa. Kehomme ei erota mielikuvitusta todesta, joten se reagoi samalla tavalla kuin saisi oikeaa lääkettä.

95% sairauksista johtuu stressistä. Esimerkiksi monet kilpirauhasen toimintahäiriöt tai vatsaongelmat johtuvat yleensä stressistä. Ajatuksien ilmenemistä kehossa kutsutaan psykosomaattisiksi oireiksi. Keho ja mieli ovat erottamattomat, joten mielen ylikuormitus oireilee kehollisina vaivoina. Tästä syystä on hyvä työstää omaa ajatteluaan ihan jo oman terveyden kannalta. Kun ajatusten laatu paranee, voi huomata kuinka, energiaa vapautuu muuhunkin kuin huonojen ajatusten looppeihin ja niiden seurauksiin.

Olet varmasti joskus kokenut sellaisen hetken, kun ajattelet jotain asiaa ja yhtäkkiä huomaat tähän liittyviä tapahtumia joka puolellasi. Haluat esimerkiksi palkankorotuksen ja mietit kuinka sitä parhaiten pyytäisit. Yhtäkkiä vinkkejä tippuu lehtiartikkeleista, ihmisiltä, somesta jne. Olet varmasti myös huomannut, kuinka huonona päivänä tavarat tipahtelevat käsistä, lyöt varpaasi sohvankulmaan tai saat aikaan riidan ystäväsi kanssa. Ajattelemasi asiat ympäröivät sinua ja huomaat, kuinka ne lisääntyvät ja saavat voimaa, kun ne ovat mielessäsi. Eli se mihin ohjaat huomiosi ja siihen mihin keskityt lisääntyy. Ajatukset toimivat ikään kuin magneetteina. Saat niitä asioita, mitä ajattelet, koska alitajuntaisesti ohjaudut ajattelemiasi asioita kohti. Tätä kutsutaan myös vetovoiman laiksi. Se, mitä ajattelet kiinnittyy huomioosi ja näin siitä tulee todellisuutesi. Jos esimerkiksi päätät, että haluat palkankorotuksen aivosi alkavat poimia ympäristöstäsi tähän liittyviä asioita. Alat suunnistaa näiden huomioiden mukaan ja yhtäkkiä huomaat, kuinka toiveesi toteutuu. Olet tällä palkankorotustoiveella lähettänyt viestin alitajunnallesi siitä, mitä haluat. Näin ollen alitajuntasi ei tule olemaan tyytyväinen ennen kuin olet saanut palkankorotuksen. Toiveesi ja ajatuksesi ohjaavat sinua joka hetkellä valitsemaan ja huomioimaan ne asiat, jotka vievät sinua kohti korotusta. 

Fokusoi siis niihin asioihin, mitä haluat lisää. Huomio se, että vetovoiman laki pätee kaikkeen. Myös niihin huonoihin uskomuksiin, mitä itsellesi hoet. Jos jatkuvasti ajattelet itsestäsi negatiivisesti, se tulee lisääntymään. Älä jää vatvomaan menneitä epäonnistumisia tai huonoja uskomuksia, koska silloin vedät puoleesi lisää epäonnea. Kun keskityt kaikkeen hyvään, se lisääntyy ja olet onnellisempi. Mielentilalla on valtava vaikutus siihen, miten koemme elämämme. On jopa tehty tutkimuksia siitä, että paremmassa mielentilassa oppii tehokkaammin. Mielentilan hallitseminen on siis todella tärkeää. Huomioimalla, mikä mielentila sopii mihinkin tilanteeseen, saa aikaan parempia tuloksia. Mielentilan muuttamisesta voit lukea tulevissa postauksissani.

Kannattaa siis ajatella, mitä ajattelee. Näin tulet tietoiseksi niistä prosesseista, mitä mielessäsi tapahtuu. Kerro itsellesi hyviä tarinoita. Kiinnitä huomio positiivisiin asioihin, ja huomaat kuinka se lisääntyy. Ajattele ympärillesi sellainen todellisuus, missä sinun on hyvä olla. Vain sinä voit olla vastuussa omasta hyvinvoinnistasi. Minkään muun ei tarvitse muuttua, kuin sen pienen ajatuksen siellä mielessä. Sillä teet ihmeitä.